Happamuus
Wikipedia
Aine | pH |
---|---|
Akkuhappo |
|
Mahahappo |
|
Sitruunamehu |
|
Kolajuoma |
|
Etikka |
|
Appelsiini- ja omenamehu |
|
Olut |
|
Kahvi |
|
Tee |
|
Happosade |
|
Maito |
|
Puhdas vesi |
|
Ihmisen sylki |
|
Veri |
|
Merivesi |
|
Käsisaippua |
|
Ammoniakki |
|
Pyykinpesuaine |
|
Lipeä (NaOH) |
|
Happamuus kuvaa aineen positiivisten vetyionien (H+) aktiivisuutta ja määrää yksiköllä pH. Ajatuksen pH-arvoista esitteli S.P.L. Sørensen vuonna 1909. Lyhenteessä pH kirjaimet: p eli potenz, on saksaa ja tarkoittaa vahvuutta, H tarkoittaa vetyionia (H+). Toisinaan lyhenteen sanotaan tulevan latinan sanoista pondus hydrogenii. Happamuuteen sisältyvät niin hapan kuin emäksinen.
pH-arvo on yleensä väliltä 0–14, ja se ilmaisee aineen happamuuden logaritmisella asteikolla:
- pH < 7 hapan
- pH = 7 neutraali
- pH > 7 emäksinen
pH-arvo voi olla myös negatiivinen, kuten esimerkiksi 2 molaarisella HCl-liuoksella. Arvo voi myös olla yli 14.
- pH-arvo lasketaan seuraavasti
Suure on vetyionien aktiivisuus. Vain laimeissa liuoksissa, jonka kaikki aineet mukaan lukeva kokonaiskonsentraatio on yhteensä alle 0,1 mol/l, voidaan olettaa että se on sama kuin vetyionien konsentraatio. Väkevämmissä liuoksissa, oli väkevyys hapon ansiota tai ei, aktiivisuus poikkeaa merkittävästi konsentraatiosta, ja pH-arvo on korkeampi kuin suoraan konsentraatiosta laskettuna.
pH-arvo voidaan laskea myös lausekkeesta pH=14–pOH, missä pOH= -lg[OH-]
pH-asteikko on siis logaritminen eli pH:n kasvu yhdellä yksiköllä tarkoittaa sitä, että oksoniumionin konsentraatio pienenee arvolla 101.