Ikonoklasmi
Wikipedia
Ikonoklasmi eli kuvakielto tai kuvainraasto on uskonnollisten tai muiden kuvien, symbolien ja muistomerkkien tuhoamista tai niiden esittämisen kieltämistä. Ikonoklasti on henkilö, joka turmelee kuvia.
Ikonoklasmia on esiintynyt eri syistä johtuen useissa eri historian vaiheissa. Tavallisimmin esitetty esimerkki ikonoklasmista on Bysantin valtakunta, jossa 700 ja 800-luvuilla ikonoklastit halusivat tuhota uskonnollisia patsaita ja kuvia eli ikoneja, joita he pitivät Raamatun kieltäminä jumalankuvina. Tämä oli luultavasti osittain islamin vaikutusta, koska islamin kuvakielto ajoittui samoihin aikoihin ja sen vaikutus oli suuri myös kristillisillä alueilla.
Ikonoklasmia on perusteltu usein sillä, että halutaan estää niin sanotun kuvainpalvonnan eli idolatrian syntyminen, jota esimerkiksi joissakin kristinuskon suuntauksissa on pidetty taikauskon piiriin kuuluvaksi. (katso Idoli eli jumalankuva)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Bysantin kuvariidat
Bysantin aikana ikonoklasmista tuli ankaran poliittisen väittelyn aihe. Ensimmäinen ikonoklastinen kausi eli kuvariita alkoi keisari Leo III:n aikana kun hän kielsi Jeesusta ja pyhimyksiä esittävien ikonien käytön. Kuvariita päättyi Seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 787. Kirkolliskokous päätti, että kuvia sai kumartaa ja suudella, mutta ei osoittaa niille jumalallista kunnioitusta.
Toinen kuvariita alkoi keisari Leo V:n toimesta vuonna 813, ja loppui Theofiloksen kuoleman jälkeen vuonna 843, jolloin aiempi päätös kuvien kunnioittamisesta tuli lopullisesti hyväksytyksi.
Tutkijat ovat päätelleet ikonoklasmin päättyneen siksi, että vaikka kuvat ja patsaat oli poistettu kirkoista, ikoneja oli säilynyt runsaasti kodeissa. Kuvat olivat suosittuja ja ne katsottiin myös tehokkaiksi keinoiksi harjoittaa jumalanpalvelusta.
[muokkaa] Uskonpuhdistuksen kuvainraasto
Katolisuuden perinteessä kuvien käyttö kirkoissa on perinteisesti värikästä ja runsasta. Ortodoksikirkoissa taas ikonien asema on keskeinen ja niitä esitetään runsaasti. Suomen ortodoksisen kirkon internetsivuilla todetaan ikonoklasmista, että se on "ikoneita vastustavien harhaoppi".
Protestanttisen reformaation aikana esiintyi ikonoklasmia. Jotkut uskonpuhdistajat, varsinkin Andreas Karlstadt, Ulrich Zwingli ja Jean Calvin rohkaisivat uskonnollisten kuvien tuhoamista vedoten kymmeneen käskyyn, joissa kielletään idolatria ja epäjumalankuvat. Veistoksia ja kuvia tuhottiin sekä spontaaneissa yksittäissä hyökkäyksissä, että luvattomissa ikonoklastisissa mellakoissa. Hollanniksi kuvien tätä tuhoamista kutsutaan sanalla Beeldenstorm. Useimmiten kuvia siirsivät pois kuitenkin viranomaiset rauhallisesti uskonpuhdistuksen jälkeisissä Euroopan kaupungeissa ja seuduilla.
[muokkaa] Ikonoklasmi Suomessa
Suomessakin kirkoista poistettiin runsaasti pyhäinkuvia. Luterilaisuus ei kuitenkaan kehittynyt täysin kuvakielteiseksi, sillä kuvia voitiin käyttää opetustarkoituksiin. 1500-luvun puisia kirkkoja ei ole säilynyt, mutta Isokyrön kirkkoherran kivikirkkoonsa teettämä kirkon seinät kauttaaltaan peittävä raamattuaiheinen kalkkimaalaus vuodelta 1560 on säilynyt. Kirkkomaalauksia ei vieroksuttu seuraavillakaan vuosisadoilla, vaan esimerkiksi 1600-luvulla moni puukirkko koristeltiin kauttaaltaan raamatullisilla ja koristeaiheisilla liimavärimaalauksilla (muun muassa Pyhämaan kirkko). Myös runsaasti koristellut alttarilaitteet olivat suosittuja. Aiheet ja kuvaustavat osoittavat että yhteys keskiajan katoliseen ikonografiaan ei täysin katkennut. Suomessa keskiajan kivikirkkojen maalauksia kalkittiin peittoon eniten 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun puolella. Pääsyy oli esteettinen, sillä maalauksia pidettiin kömpelöina.
[muokkaa] Uudet ikonoklastit
Viimeisin massamittainen ja järjestelmällinen uskonnollinen kuvainraasto organisoitiin Afganistanissa vuosina 1996-2001 erään fundamentalistisen islamilaisen ryhmän toimeenpanemana. Helmikuussa 2001 Afganistanin Taliban-johtaja Mullah Mohammed Omar komensi sotilaitaan tuhoamaan kaikki maan veistokset. Näiden joukossa oli muinaismuistoina korvaamattoman arvokkaita, islamia edeltäviä buddhalaisia veistoshahmoja, seinämaalauksia ja arkeologisia paikkoja. Talibanien aiheuttamaa tuhoa on myöhemmin yritetty korjata kansainvälisillä pelastustoimilla.
[muokkaa] Osittainen kuvainraasto
Historian kuluessa on esiintynyt myös osittaista ikonoklasmia. Esimerkiksi antiikin Egyptin hallitsijan patsaalta saatettiin hakata hakattiin nenä irti tahallaan, koska tällä tavalla veistoksen esittämän henkilön aisteja ajateltiin voitavan vahingoittaa ja näin tuhota kuvattu henkilö.
Historiassa on runsaasti esimerkkejä vallanpitäjien kuvien tuhoamisesta. Kansanjoukot alkoivat tuhota suuria määriä Leninin ja muiden kommunistijohtajien patsaita vanhan vallan edustajina 1990-luvulla, kun valta alkoi vaihtua. (katso sosialistinen realismi) Jo aikaisemmin Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa oli poistettu Stalinin kuvia hänen kuolemansa jälkeen 1950-luvun lopun niin sanotun "suojasään" aikana.
