Jom kippur -sota

Wikipedia

Jom Kippur sota
[[Kuva: Jom Kippur sodan tilanne 5 ja 15 lokakuuta. |250px|Jom Kippur sodan tilanne 5 ja 15 lokakuuta]] Jom Kippur sodan tilanne 5 ja 15 lokakuuta
Päivämäärä: 6. lokakuuta 1973 – 26. lokakuuta 1973 Paikka: Lähi-itä Casus belli: Egyptin ja Syyrian yllätyshyökkäys Israeliin Lopputulos: Israel tekituli taunon arabimaiden kanssa
Taistelijat
Israel	Arabimaat: Egypti Syyria Jordania Irak
Komentajat
Israel David Elazar Moshe Dayan Shmuel Gonen Israel Tal Benny Peled Ariel Sharon Rehavam Zeevi Aharon Yariv Jitzhak Hofi Rafael Eitan Abraham Adan Yanush Ben Gal	Arabimaat Saad El Shazly Ahmad Ismail Ali Hosni Mubarak Mohammed Aly Fahmy Anwar Sadat Abdel Ghani el-Gamesy Abdul Munim Wassel Abd-Al-Minaam Khaleel Abu Zikry Mustafa Tlass
Tappiot
Sotilaita kuoli: 265 Haavoittunutta7 250 7 250	Sotilaita kuoli: 8 528 19 540 Haavoittunutta (Lännen mukaan) 35 000 (Israelin mukaan)

Jom kippur -sota käytiin 6.–24. lokakuuta 1973 Israelin sekä Egyptin ja Syyrian välillä. Muita nimityksiä ovat vuoden 1973 sota, lokakuun sota sekä ramadanin sota.

Jom kippur (suuri sovituspäivä) on juutalaisen kalenterin pyhin päivä, jota vietettiin 6. lokakuuta 1973. Kuuden päivän sodassa nöyryyttävän tappion kärsineet arabimaat käyttivät pyhäpäivää hyväkseen hyökätäkseen Israeliin. Operaatiosta käytettiin nimeä Badr (täysikuu), eivätkä israelilaiset osanneet varautua siihen.

Pääministeri Golda Meir määräsi yleisen liikekannallepanon vasta muutamia tunteja ennen Egyptin ja Syyrian hyökkäystä. Muut arabimaat antoivat huomattavasti rahaa ja joukkoja.

Israelilaisten myöhäisen liikekannallepanon vuoksi arabimaat menestyivät sodan ensimmäisinä päivinä aiheuttaen Israelin puolustusvoimille huomattavia tappioita. Tilanne oli erityisen vakava Golanin kukkuloilla, jossa israelilaisten linjat kestivät vain täpärästi. Mikäli Golanin kukkulat olisivat jääneet Syyrian haltuun, olisi sitä voitu käyttää tukialueena jatkohyökkäykselle Galileaan ja kohti Välimerta.

Lisäksi Israel kärsi aseiden ja ammusten puutteesta. Reservijoukkojen saapuessa muutamien päivien kuluttua rintamille sotatilanne alkoi muuttua, ja Yhdysvaltain ilmasilta turvasi Israelille sen tarvitseman huollon.

Yli viikon taistelujen jälkeen Egypti ja Syyria olivat menettäneet useimmat valtaamansa asemat. Pian israelilaiset tunkeutuivat Suezin kanavan länsirannalle ja Syyriaan lähestyen arabimaiden pääkaupunkeja. Tulitauko astui voimaan noin kolme viikkoa sodan alkamisesta. Israelin sotilaallinen voitto oli kiistaton, mutta noin 2 700 miehen menetys henkisesti kova isku. Egyptin ja Syyrian uskotaan menettäneen sodassa noin 8 500 miestä, joista kolme neljännestä egyptiläisiä.

Sisällysluettelo 1 Taistelut Siinailla 2 Sota Golanin kukkuloista 3 Ilmasilta 4 Jälkipyykki 5 Israelin organisaatio 5.1 Eteläinen maanpuolustusalue 5.2 252. divisioona 5.2.1 401. panssariprikaati 5.2.2 164. panssariprikaati 5.2.3 moottoroitu prikaati 5.2.4 460. panssariprikaati 5.2.5 14. panssariprikaati 5.2.6 116. prikaati 5.2.7 17. panssariprikaati 6 143. divisioona 6.1 421. panssariprikaati 6.2 247. panssariprikaati 6.3 14. panssariprikaati 6.4 243. laskuvarjoprikaati 6.5 116. prikaati 6.6 35. laskuvarjoprikaati 7 146. divisioona 7.1 116. prikaati 7.2 11. moottoroitu prikaati 7.3 7. moottoroitu prikaati 7.4 moottoroitu prikaati 8 440. divisioona 8.1 35. laskuvarjoprikaati 8.2 99. prikaati 9 Etelä-Siinain maanpuolustusalue 9.1 35. laskuvarjoprikaati 9.2 99. prikaati 10 Pohjoinen maanpuolustusalue 10.1 Israelin 36. divisioona 10.2 188. panssariprikaati 10.3 7. panssariprikaati 10.4 1. prikaati 10.5 31. laskuvarjoprikaati 10.6 Israelin 240. divisioona 10.6.1 17. panssariprikaati 10.6.2 79. panssariprikaati 10.6.3 20. panssariprikaati 10.6.4 14. panssariprikaati 10.6.5 19. panssariprikaati 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Taistelut Siinailla

Israelin puolustus Suezin kanavan rannalla nojasi kuuden päivän sodan jälkeen rakennettuun Bar-Lev-linjaan, jonka vahvuus oli hyökkäyksen alkaessa vain noin 500 miestä. Linja murtui useista kohdin. Muutamissa asemissa israelilaiset pitivät piiritettyinä useita päiviä vastarintaa ennen antautumistaan. Suurimmat hankaluudet aiheutuivat kuitenkin kanavavyöhykkeelle tuoduista uusista Neuvostoliiton toimittamista ilmatorjuntaohjuksista, jotka tekivät Israelin ilmavoimien iskut mahdottomiksi.

Israelin puolustusvoimien onnistui sodan ensimmäisinä päivinä pysäyttää egyptiläiset enintään 10-15 kilometrin päähän kanavasta. Viikon jälkeen israelilaiset alkoivat puskea kohti kanavaa saavuttaen aiemmat asemansa. Rautahermoisen kenraalimajuri Ariel Sharonin divisioona hyödynsi rakoa egyptiläisjoukkojen välissä ja ylitti kanavan. Sharon tunkeutui aggressiivisesti vastoin yleisesikunnan ohjeita Egyptiin saartaen sen kolmannen armeijakunnan.

Maajoukkojen tuhottua kanavalla olleet ilmatorjuntapatterit Israelin ilmavoimat ryhtyi tekemään ilmaiskuja syvälle Egyptiin, jonka ilmavoimat menetti ilmataisteluissa satoja koneita. Vain tulitauko pelasti Egyptin armeijan täydelliseltä romahdukselta. Kenraalimajuri Ariel Sharonista tuli sodan sankari.

[muokkaa] Sota Golanin kukkuloista

Syyrialaiset hyökkäsivät 5 divisioonan, 188 tykistöpatterin ja 1 400 panssarivaunun voimalla Golanin kukkuloita puolustavia kahta Israelin prikaatia vastaan. Israelilaisilla oli vain 188 panssarivaunua ja 11 tykistöpatteria. Syyrialaiset saivat haltuunsa pohjoisessa Israelin tiedusteluasemana toimineen Hermon-vuoren, mutteivät murtaneet 7. prikaatin maastoista puolustuslinjaa. Etelässä suojaton Barakin panssariprikaati kärsi raskaita tappioita, ja sen komentaja eversti Shoham kaatui sodan alussa.

Ensimmäisinä päivinä käytiin myös meritaistelu Latakian satamakaupungin edustalla. Latakian taistelu kuuluu ensimmäisiin meritaisteluihin, joissa käytettiin ohjuksia ja häive-elektroniikkaa. Israelin laivasto antoi Syyrian ampua aluksiaan etäältä, mutta yksikään ei osunut. Kun syyrialaisilta loppuivat ohjukset, israelilaiset lähtivät takaa-ajoon ja upottivat useimmat vihollisalukset. Syyrialaiset vetäyivät eivätkä enää käyneet meritaisteluja.

Etelässä Syyrian armeija pääsi lähelle Genesaretinjärveä ja ampui tykistöllä Hulan laaksossa sijaitseviin kyliin. 8. lokakuuta Israelin puolustusvoimat käynnisti vastahyökkäyksen. Kenraalimajuri Moshe Peledin johtamat panssarivoimat puskivat kaksi päivää kestäneissä katkerissa taisteluissa syyrialaiset takaisin vuoden 1967 aselepolinjoille Hermon-vuorta lukuun ottamatta. Israelin ilmavoimat iski Syyrian pääesikunnan rakennukseen suoraan Damaskoksen keskustaan.

11.–14. lokakuuta käydyissä taisteluissa israelilaiset tunkeutuivat Syyrian maaperälle, ja ottivat paikalle saapuneet irakilaisjoukot sotavangeiksi. Lopulta israelilaisjoukot olivat vain 60 kilometrin päässä Damaskoksesta. Sodan viimeisinä päivinä Israelin laskuvarjojääkärit valtasivat Hermon-vuoren takaisin.

[muokkaa] Ilmasilta

Kun Neuvostoliitto toimitti arabimaille kaikki niiden tarvitsemat aseet, Israel kärsi tarvikepulasta. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon oli sodan ensimmäisinä päivinä haluton toimittamaan aseapua, mutta painostuksen alla suostui ilmasillan muodostamiseen.

Voitettavana oli vielä yksi ongelma: arabien öljysaarron hätäännyttämät Euroopan maat kielsivät lentokenttiensä käytön Israelin avustamiseen. Mukaan mahtui silti poikkeus: Portugali antoi Azoreilla sijainneen lentotukikohtansa Yhdysvaltain käyttöön. Lisäksi osa varastoista oli Turkissa.

Operaatio Nickel Grass toimitti sodan aikana Israeliin 27 900 tonnia ammuksia ja muuta varustusta sekä 56 taistelulentokonetta. Varusteiden ohella Yhdysvallat antoi Israelille tärkeää tiedustelutietoa egyptiläisjoukkojen sijainnista, joka osaltaan mahdollisti murskaavan vastahyökkäyksen.

[muokkaa] Jälkipyykki

Neuvostoliitto esti turvallisuusneuvostoa puuttumasta tilanteeseen niin kauan, kun Israelin tappio näytti mahdolliselta. Kun lopputulos valkeni, tulitauko astui virallisesti voimaan 23. lokakuuta 1973, joskin taistelut jatkuivat tästä vielä kaksi päivää Israelin vallatessa lisää alueita. Kaikilla osapuolilla oli sotavankeja.

Vaikka sota päättyi Israelin kiistattomaan sotilaalliseen voittoon, kansa oli raivoissaan huonosta valmistautumisesta sotaan. Tulilinjalle joutui erityisesti puolustusministeri Moshe Dayan. Agranat-komission raportti syytti huonosta valmistautumisesta etupäässä armeijaa, mutta Golda Meirin hallitus joutui silti eroamaan. Yleisesikuntapäällikkö David Elazar erosi komission suosituksen mukaisesti.

Egyptissä presidentti Anwar Sadat säilytti asemansa tappiosta huolimatta. Osaltaan sota vakuutti molemmat osapuolet rauhan tarpeellisuudesta, ja vuosikymmenen lopulla Israel allekirjoitti rauhansopimuksen Egyptin kanssa luopuen Siinaista. Syyrian kanssa Israel on sotinut jom kippur -sodan jälkeenkin, eikä mailla ole edelleenkään rauhansopimusta.

[muokkaa] Israelin organisaatio

• Hallitustaso: pääministeri Golda Meir, puolustusministeri Moshe Dajan
• Hallintotaso: esikuntapäällikkö David Elazar

[muokkaa] Eteläinen maanpuolustusalue

• komentaja: kenraalimajuri Shmuel Gonen (Gododish), kenraaliluutnantti Haim Bar Lev

[muokkaa] 252. divisioona

• komentaja: kenraalimajuri Avraham Mandler, kaatui 13.10., kenraalimajuri Kalmar Magen
• tehtävä: olla pysyvänä joukkoja Suezin rintamalla sodan syttyessä. Joukko organisoitiin uudelleen sitomaan egyptiläisiä joukkoja vahvistusten saavuttua. Joukko ylitti myöhemmin Suezin kanavan tukeakseen Adanin hyökkäystä Suezilla.

[muokkaa] 401. panssariprikaati

• komentaja: eversti Dan Shomron

[muokkaa] 164. panssariprikaati

• rintamalla 8.10. jälkeen
• komentaja: eversti Dan Shomron

[muokkaa] moottoroitu prikaati

• komentaja eversti Biro

[muokkaa] 460. panssariprikaati

• rintamalla: 6.10.-7.10
• komentaja: eversti Gavriel Amir

[muokkaa] 14. panssariprikaati

• rintamalla: 6.10.-7.10
• komentaja: eversti Amnon Reshef

[muokkaa] 116. prikaati

• rintamalla: 6.10.-7.10.
• komentaja: eversti Reuven Pinchas

[muokkaa] 17. panssariprikaati

• rintamalla: 22.10.- Golanin kukkuloilta siirrettynä
• komentaja: eversti Reuven Pinchas

[muokkaa] 143. divisioona

• rintamalla: 7.10. pyrkien sitomaan keskisellä rintamalohkolla, 8.10.-14.10. ylitti Deversoirin, 18.10.-22.10. murtautui sillanpääasemasta kohti Islmailiaa.
• komentaja: kenraalimajuri Ariel Sharon

[muokkaa] 421. panssariprikaati

• komentaja: eversti Haim Eretz

[muokkaa] 247. panssariprikaati

• komentaja: eversti Tuvia Raviv

[muokkaa] 14. panssariprikaati

• komentaja: eversti Amnon Reshef

[muokkaa] 243. laskuvarjoprikaati

• komentaja: eversti Dani Matt 15.10. yksikkö rintamalla

[muokkaa] 116. prikaati

• komentaja: eversti Reuven Pinchas 8. lokakuuta-13.10.

[muokkaa] 35. laskuvarjoprikaati

• komentaja: eversti Uzi Jairi 18.10. yksikkö rintamalla

[muokkaa] 146. divisioona

• tehtävä: 8.10. muodostettuna yksikkönä sitoa pohjoisimmalla rintamalohkolla sekä myöhemmin pitää hallussaan Adanin aikaisemmat asemat Egyptin 2. armeijakuntaa vastaan.
• komentaja: prikaatikenraali Kalman Magen ja prikaatikenraali Jitzhak Sassoon

[muokkaa] 116. prikaati

• komentaja: eversti Reuven Pinchas

[muokkaa] 11. moottoroitu prikaati

• komentaja: eversti Jakov Peled

[muokkaa] 7. moottoroitu prikaati

• komentaja: eversti Rami

[muokkaa] moottoroitu prikaati

• komentaja: eversti Fedale

[muokkaa] 440. divisioona

• tehtävä: huolehtia selustan turvallisuudesta ja ottaa se haltuun vastassaa Egyptin 3. armeijakunta sekä Suezin ylittäneiden joukkojen asemat.
• komentaja: kenraalimajuri Menachem Meron ja kenraalimajuri Israel Granit
• vahvuus noin kolme prikaaatia

Etelä-Siinain maanpuolustusalue

• komentaja: kenraalimajuri Jeshajahu Gavish (Shaike)
• tehtävä: vastata Etelä-Siinain ja Punaisen meren rintamalohkosta itsenäisesti 8.10. alkaen.

[muokkaa] 35. laskuvarjoprikaati

• komentaja: eversti Uzi Jain (yksikkö tehtävässään 16.10. saakka)

[muokkaa] 99. prikaati

• komentaja: eversti Tili Shapira

[muokkaa] Etelä-Siinain maanpuolustusalue

• tehtävä: vastata Etelä-Siinasita ja Punaisen meren rintamalohkosta. Toimi itsenäisenä maanpuolustuslueena 8.10. alkaen
• komentaja: kenraalimajuri Jeshajahu Gavish (Shaike)

[muokkaa] 35. laskuvarjoprikaati

• komentajana eversti Uzi Jairi, yksikkö alueella 16.10. saakka

[muokkaa] 99. prikaati

• komentajana eversti Tili Shapira, yksikkö alueella 16.10. saakka

[muokkaa] Pohjoinen maanpuolustusalue

• komentaja: kenraalimajuri Jitzhak Hoffi

[muokkaa] Israelin 36. divisioona

• tehtävä: olla pysyvänä joukkona sodan puhkeamiseen saakka, sitoa 6.10.-10.10., vastahyökätä pohjoisimmalla rintamalohkolla 11.10.-12.10., puolustautua 12.10. alkaen, valloittaa Hermonin vuorilta havaintopaikka 22.10.
• komentaja: prikaatikenraali Rafael Eitan

[muokkaa] 188. panssariprikaati

• komentaja: eversti Jitzhak Ben Shoham, kaatui 7.10.

[muokkaa] 7. panssariprikaati

• komentaja: eversti Avigdor Ben Gal

[muokkaa] 1. prikaati

• komentaja: eversti Amir Drori

[muokkaa] 31. laskuvarjoprikaati

• komentaja: eversti Elisha Shelem

[muokkaa] Israelin 240. divisioona

• tehtävä: vahvistaa Golanin kukkulan rintamalohkoea 7.10. alkaen, sitoa ja vastahyökätä 7.10. - 10.10., hyökätä Damaskuksesta tulevia joukkoja vastaan 11.10.-12.10., pitää Syyrian aluetta hallussa Israelin puolustamiseksi 13.10.-17.10., siirretty asemiin Peledin digisioonan kanssa 17.10.-18.10.
• komentaja: kenraalimajuri Dan Laner

[muokkaa] 17. panssariprikaati

• komentaja: eversti Ran Sarig

[muokkaa] 79. panssariprikaati

• komentaja: eversti Uri Or

[muokkaa] 20. panssariprikaati

• komentaja: eversti Jossi Peled

[muokkaa] 14. panssariprikaati

• komentaja: eversti Jitzhak Bar

[muokkaa] 19. panssariprikaati

• komentaja: eversti Mir

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Jewish Virtual Library battle of Latakia page
• HeSa - Palestiinan alueen historiaa