Kielikunta
Wikipedia
Kielet jaotellaan sukulaisuuden mukaan kielikuntiin, jotka edelleen jaotellaan kieliryhmiin. Kielten fylogeneettinen samanlaisuus havaitaan tavallisesti perussanastosta, jota ovat esim. sukulaisuussanat, perusruumiinosat, numerot jne. Kovin kaukaisia sukulaisuussidoksia ei voida havaita. Kieliä, jotka eivät kuulu mihinkään kielikuntaan (esim. korea), kutsutaan isolaateiksi. Toisin sanoen isolaattikieli on kielikuntansa ainoa kieli.
Kielitypologiassa maailman kielet ryhmitellään samankaltaisuuksien perusteella. Hyvinkin läheiset sukulaiskielet voivat sijoittua typologisesti tarkasteltuna eri ryhmiin. Esimerkiksi suomen kieli on paljon enemmän agglutinatiivinen kuin viron kieli, joka on osin muuttunut fleksiokieleksi.
Monet kielen epäsäännöllisyydet kertovat sen muuttuneen historiansa aikana. Esimerkiksi vesi-sanan taivutusmuodoista (kuten veteen ja vedet) on päätelty sen muinaisen perusmuodon olleen likimain vete. Tällaisen sisäisen rekonstruktion lisäksi kieliä verrataan myös muihin kieliin. Foneettisia muutoksia menneisyyteen seuraamalla sukukielille voidaan hahmotella yhteinen alkumuoto eli kantakieli, josta ne ovat alkaneet kehittyä omiin suuntiinsa. Jatkamalla ajassa taaksepäin saadaan selville yhä vanhempien kantakielten piirteitä, kunnes on saavuttu kokonaisen kielikunnan juurille. Perinteisesti kielikuntaa onkin kuvattu kielten sukupuuna. Nykyisin tällainen selkeä haarautumismalli on kuitenkin usein korvattu pensasmallilla, jossa kielikunnan päähaarat ovat tasa-arvoisia.
Joskus kantakieli voidaan yhdistää historian tuntemaan kieleen. Esimerkiksi latinan murteet (vulgaarilatina) olivat lähtökohtana nykyisille romaanisille kielille. Romaaninen kantakieli on siis suurin piirtein sama kuin (klassinen) latina. Samoin muinaisskandinaavin murteet ovat norjan, ruotsin, tanskan ja islannin kantakieltä.
Tässä kielikuntien luettelossa kielikunnat on jaoteltu maantieteellisten alueiden mukaan ja siinä ei ole mainittu isolaattikieliä. Lisäksi Uudessa-Guineassa ja Etelä-Amerikassa on näiden lisäksi joukko pienempiä kielikuntia. Kaikkiaan kielikuntia on pitkälle kolmattasataa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eurooppa
[muokkaa] Kaukasia
- eteläkaukasialaiset kielet (eli kartvelilaiset kielet)
- koilliskaukasialaiset kielet
- luoteiskaukasialaiset kielet
- pohjoiskaukasialaiset kielet
[muokkaa] Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka
- hurrilaiset kielet
- seemiläis-haamilaiset kielet (eli afroaasialaiset kielet)
[muokkaa] Saharan eteläpuolinen Afrikka
- khoisankielet
- nigeriläis-kongolaiset kielet (eli negroafrikkalaiset kielet)
- nilosaharalaiset kielet (eli niililäis-saharalaiset kielet)
[muokkaa] Aasia
- andamaanilaiset kielet
- austroaasialaiset kielet
- dravidakielet
- japanilaiset kielet
- jeniseiläiset kielet
- kamtšatkalaiset kielet (eli tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet)
- miao-jao-kielet
- mongolikielet
- sinotiibetiläiset kielet
- thailaiset kielet
- tunguusikielet
- turkkilaiset kielet
Jotkut kielitieteilijät pitävät mongolikieliä, tunguusikieliä ja turkkilaisia kieliä yhtenä altailaisten kielten kielikuntana.
[muokkaa] Uusi-Guinea
- Ala-Sepikin kielet
- angalaiset kielet
- aeafundilaiset kielet
- asmatilaiset kielet
- awyukielet
- binanderekielet
- brahmalaiset kielet
- chimbulaiset kielet
- dani-kwerba-kielet
- Finisteren-Huonin kielet
- isumrudilaiset kielet
- itäiset Uuden-Guinean ylämaan kielet
- Josephstaalin kielet
- kajagarilaiset kielet
- kaurekielet
- keski- ja eteläuusiguinealaiset kielet
- Keski-Sepikin kielet
- koiarilaiset kielet
- kombiokielet
- kutubuakielet
- Länsi-Bomberain kielet
- mabusokielet
- maimaikielet
- mairasi-tanamerakielet
- marindilaiset kielet
- nimboralaiset kielet
- pawailaiset kielet
- pihomilaiset kielet
- Pohjois-Halmaheran kielet
- Rain kielet
- ram-kielet
- sentanikielet
- Sepikin kukkuloiden kielet
- tamakielet
- teberalaiset kielet
- Timorin-Alorin-Pantarin kielet
- Trans-Flyn kielet
- Uuden-Britannian kielet
- waibukilaiset kielet
- wanangilaiset kielet
- Wisselinjärven kielet
- Ylä-Sepikin kielet
[muokkaa] Australia ja Oseania
- australialaiset kielet
- austronesialaiset kielet
- tasmanialaiset kielet
[muokkaa] Pohjois- ja Keski-Amerikka
- algilaiset kielet (jonka muodostavat algonkin-kielet, wiyot ja yurok)
- athabasca-kielet (eli athabaskalaiset kielet)
- caddolaiset kielet
- coahuiltecalaiset kielet
- eskimo-aleuttilaiset kielet
- irokeesikielet
- keresiläiset kielet
- kiowa-tano-kielet
- mayakielet
- mixe-zoguekielet
- muskogilaiset kielet
- penutilaiset kielet
- otomangelaiset kielet
- sališilaiset kielet
- siouxilaiset kielet
- subtiaba-tlapanec-kielet
- tekistlateekkikielet
- totonaakkikielet
- tšimakulaiset kielet
- uto-atsteekkilaiset kielet
- wakasilaiset kielet
[muokkaa] Etelä-Amerikka
- alakalufalaiset kielet
- araukaanilaiset kielet
- arutani-sape-kielet
- awawakilaiset kielet
- janomamilaiset kielet
- jaqilaiset kielet
- jivarolaiset kielet
- karibilaiset kielet
- ketšualaiset kielet
- makulaiset kielet
- mascolaiset kielet
- mataco-guaycuru-kielet
- paezalaiset kielet
- panolaiset kielet
- salivalaiset kielet
- tšapakuralaiset kielet (eli chapacuralaiset kielet)
- tšibtšalaiset kielet (eli chibchalaiset kielet)
- tukanolaiset kielet
- tupilaiset kielet
- urukielet
- zamucolaiset kielet
- zaparolaiset kielet
[muokkaa] Muut
[muokkaa] Lähde
- Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat (toinen painos 1998, ISBN 951-662-734-X)
