Lumelääke
Wikipedia
Lumelääke eli plasebo on valmiste, joka nimensä mukaisesti ei sisällä lainkaan vaikuttavia lääkeaineita. Sen on kuitenkin todettu helpottavan potilaiden vaivoja psyykkisellä vaikutuksellaan. Potilas luulee nauttivansa oikeita lääkeaineita ja hänen olonsa kohenee, kun hän uskoo lääkkeen vaikuttavan. Keskimäärin 35 % potilaista saa apua lumelääkkeestä.
Plasebolääkkeitä käytetään ainoastaan lääketutkimuksien apuvälineenä ja tällöin potilaat tietävät, että osa heistä saa plaseboa. Plaseboa siis ei anneta potilaille, jotka eivät ole tietoisia tästä mahdollisuudesta.[1]
Käsitettä plasebohoito käytetään myös laajemmin, kuvaamaan myös muita hoitomuotoja, kuin lääkehoitoa.
Lumelääkettä käytetään yleisesti lääketutkimuksessa kontrollivalmisteena eli plasebokontrollina. Osa potilaista saa lumelääkettä, osa tutkittavaa valmistetta. Jotta tutkittava valmiste olisi hyödyllinen, täytyy sen pystyä helpottamaan sairautta lumelääkettä paremmin. Lääketutkimuksissa siihen osallistuville potilaille kerrotaan etukäteen, että osa heistä saa lumelääkettä.
Plasebokontrollin puuttuminen vaivaa monia luontaisvalmisteilla ja -hoidoilla tehtyjä tutkimuksia. Jos plaseboa ei käytetä tutkimuksessa kontrollina, niin ei voida tietää, auttaako kyseinen valmiste plaseboa paremmin.
Plasebolääkkeillä on myös sivuvaikutuksia. Lääkeainetutkimuksissa potilaat ilmoittavat usein saavansa myös erilaisia haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä, vatsavaivoja, huimausta, ihottumia jne. silloinkin, kun he käyttävät tietämättään plaseboa.
