Mannheim
Wikipedia
Mannheim on Saksan Baden-Württembergin osavaltion toiseksi suurin kaupunki Stuttgartin jälkeen. Mannheimissa oli vuoden 2005 alussa noin 320 000 asukasta. Kaupunki on merkittävä teollisuuskeskus ja yliopistokaupunki, ja Euroopan toiseksi suurin sisäsatama ja järjestelyratapiha tekevät siitä myös tärkeän liikennesolmun. Mannheim on myös kuuluisa ajoneuvoalan keksijöistään, kuten resiinan ja polkupyörän alkumuotoja kehitelleestä Karl Draisista, Carl Benzin autoista ja Heinrich Lanzin traktoreista. Nykyään Mannheimilla on merkitystä myös popmusiikin luovana keskuksena. Lähimmät suuret kaupungit ovat Frankfurt am Main (noin 70 km pohjoiseen) ja Stuttgart (95 km kaakkoon).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mannheimin uskonto-olot
Mannheim kuuluu vanhaan Kurpfalzin alueeseen, josta tuli uskonpuhdistuksen myötä ensin luterilainen, sitten reformoitu. Kaupunki on siis perinteisesti kuulunut protestanttiseen Saksaan, vaikka myös katolisuus on ilmaantunut Mannheimiin olojen vapauduttua. Vuonna 1821 Badenin luterilaiset ja reformoidut kirkot yhdistyivät, joten nykyisin kaupungin protestanttinen väestö kuuluu vapaakirkkojen jäseniä lukuun ottamatta Badenin evankeliseen maakirkkoon. Katoliset mannheimilaiset ovat Freiburgin arkkihiippakunnan alaisia. Turkkilaisten maahanmuuttajien uskonnollisista tarpeista huolehtii sulttaani Selim I:n mukaan nimetty Saksan suurin moskeija. Hitlerin vainoista pahoin kärsinyt juutalainen seurakunta sai uuden synagogan vuonna 1987.
[muokkaa] Mannheimin sijainti
Mannheimin kohdalla Neckar-joki laskee Reiniin. Kantakaupunki on näiden kahden joen välisessä "hevosenkengässä". Keskikaupunki hahmottuu asukkaille pikemminkin risteävien katujen muodostamien neliöiden mukaan, viralliset kadunnimet ovat paikallisille asukkaille tuntemattomia.
[muokkaa] Mannheimin historia
Mannheim mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 766. Pitkään se oli vain vähäinen kalastajakylä. Vuodesta 1284 alkaen se oli osa Wittelsbachin pfalzkreivin maita. Laajempaa merkitystä se sai vasta vuonna 1349, kun sinne rakennettiin Eichelsheimin tulli verottamaan ohi kulkevaa laivaliikennettä. Vuonna 1415 saksalais-roomalainen keisari Sigismund vangitutti viraltapannun vastapaavi Johannes XXIII:n Mannheimiin.
Vuonna 1606 vaaliruhtinas Fredrik IV aloitti Friedrichsburgin linnan rakentamisen Mannheimiin. Tässä yhteydessä syntyi myös nykyisen keskikaupungin omalaatuinen asemakaava, ja kylä kohotettiin kaupungiksi asianmukaisilla privilegioilla. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Mannheim tuhoutui pahoin. Jälleenrakennuksen yhteydessä myönnetyt laajennetut kaupunkiprivilegiot nostivat Mannheimin taas jaloilleen, mutta Pfalzin perimyssodan aikana 1689 ranskalaiset joukot tuhosivat kaupunkia. Sen jälkeen Mannheimia koetteli myös suuri tulipalo, mutta vaaliruhtinas jälleenrakensi taas itsepäisesti kaupungin houkutellen sinne uusilla privilegioilla lisää uudisasukkaita.
[muokkaa] Mannheimin kukoistus 1700-luvulla
1700-luvulla Mannheimista tuli Kurpfalzin hallituskaupunki, ja paikallinen hovi suosi taiteita ja tieteitä. Tällöin perustettiin myös Mannheimin yliopisto, ja kaupungin vieraanvaraisuudesta nauttivat Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin ja Friedrich Gottlieb Klopstockin kaltaiset merkittävät kirjailijat puhumattakaan itsestään säveltäjämestari Wolfgang Amadeus Mozartista.
Vaaliruhtinas Karl Theodor, jonka ansiota kaupungin kulttuurinen nousu oli, peri vuonna 1778 myös Baijerin ruhtinaan arvonimen ja siirsi hovinsa Pfalzista Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Tällöin Mannheim alkoi menettää asemaansa muutenkin. Vuonna 1795, Ranskan vallankumouksen seurauksena alkaneissa sodissa, ranskalaiset sotilaat miehittivät Mannheimin, ja itävaltalaisten joukkojen vallatessa kaupungin takaisin vaaliruhtinaalle tykkituli aiheutti tuhoja. Vuonna 1803 Kurpfalz, jonka pääkaupunki Mannheim oli, lakkautettiin itsenäisenä valtiona, ja kun Saksan pikkuvaltiokaaosta Wienin kongressin aikana selviteltiin uuteen uskoon, kaupunki päätyi osaksi Badenia.
[muokkaa] Mannheim – vallankumouksellinen kaupunki
Vuonna 1819 radikaali opiskelija murhasi Mannheimissa venäläistyneen, saksaksi taantumuksellisia näytelmiä kirjoittaneen kirjailija August von Kotzebuen, jonka tsaarin Venäjällä muovautuneet mielipiteet ärsyttivät nuoria vapaamielisiä saksalaisia. Murha johti ruhtinas Metternichin johdolla toimeenpantuihin ns. Karlsbadin päätöksiin, joilla pyrittiin kovin kourin tukahduttamaan niin ylioppilaiden kuin lehdistönkin vapaudet.
Radikaali ja demokraattinen henki eli kaupungissa tämän jälkeenkin, varsinkin kun talous sai uutta potkua 1820-30-luvuilla kehittyneestä laiva- ja rautatieliikenteestä: Mannheim oli yksi vuoden 1848 ns. maaliskuun vallankumouksen keskuspaikkoja, jossa Badenin kansankokous kokoontui. Kun vallankumousta seuraavana vuonna tukahdutettiin, Mannheimissa nähtiin myös teloituksia.
[muokkaa] Teollisuuden ja laivaliikenteen pioneerikaupunki
Vuonna 1865 Friedrich Engelhorn perusti Mannheimiin kemiallisen tehtaan, Badenin aniliini- ja soodatehtaan, Badische Anilin- und Soda-Fabrik. Yritys tunnetaan nykyään lyhennenimellä BASF ja on ylikansallinen kemian teollisuuden jätti. Vuonna 1868 taas Saksan keskeiset valtiot, Ranska ja Alankomaat sopivat Mannheimin asiakirjalla (Mannheimer Akte) Reinin kansainvälistä laivaliikennettä koskevista määräyksistä. Asiakirja on keskeisiltä osiltaan vieläkin voimassa. Vuonna 1886 Carl Benz koeajoi moottorikäyttöistä autoaan Mannheimissa ja patentoi sen.
Teollisuuden ja liikenteen turvin Mannheim paisui 1800-luvun lopulla valtavaksi ja nieli joukon ympäröiviä kyliä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranska miehitti Reinin vasemman rannan puoleiset osat Saksaa, jolloin Mannheimista tuli käytännössä rajakaupunki. 1920-luvun alussa kaupungissa nähtiin myös ensimmäinen traktori.
[muokkaa] Mannheim natsien ja sodan kynsissä
Poliittisten olojen vapauduttua Mannheim sai vuonna 1928 ensimmäisen sosiaalidemokraattisen pormestarinsa, Hermann Heimerichin, joka pyrki luomaan leimallisesti teollisuuskaupungiksi jääneelle Mannheimille kultturellimpaa mainetta. Kauaa hän ei kuitenkaan saanut nauttia asemastaan, sillä vaikka natsit eivät Mannheimissa koskaan saaneet reilua kolmannesta enempää ääniä, vuonna 1933 he ottivat kaupungin komentoonsa ja panivat Heimerichin viralta. Julman joukkotuhon enne oli kahden tuhannen juutalaisen kaupunkilaisen vangitseminen ja kuljetus Gursin internointileiriin miehitettyyn Ranskaan vuonna 1940. Monet internoiduista menehtyivät sittemmin tuhoamisleirien kaasukammioissa. Sodan kallistuessa loppuaan kohti liittoutuneiden ilmapommitukset runtelivat Mannheimin aivan raunioiksi, kunnes amerikkalaiset miehittivät kaupungin maaliskuun 1945 lopussa.
[muokkaa] Mannheim sodan jälkeen
Toisen maailmansodan jälkeen Mannheim jouduttiin jälleen rakentamaan uudelleen. Linna ja vesitorni palautettiin alkuperäisille paikoilleen, teatteri pystytettiin uuteen kohtaan. Vuonna 1967 Mannheimin korkeakoulu sai virallisen yliopistostatuksen. Nyttemmin kaupungissa on myös muita, ammattikasvatukseen suuntautuneita korkeakouluja.
Teollisuuden taantuminen on vähentänyt viime aikoina työpaikkoja Mannheimista. Tilalle on pyritty hankkimaan palvelualojen yrityksiä, ja rakennustyö ja kaupungin kehittäminen kunnallisin varoin on ollut vilkasta.
Teollisuuskaupunkina Mannheim on luonnollisesti vetänyt puoleensa myös suuria joukkoja siirtotyöläisiä. Nykyään kaupungissa asuu suurimpana ulkomaalaisryhmänä parikymmentä tuhatta turkkilaissyntyistä henkilöä. Muita tärkeitä ulkomaalaisperäisiä asukasryhmiä ovat italialaiset ja entisen Jugoslavian alueen asukkaat.
Mediatarjonta on Mannheimissa monipuolista, mutta suurimmat paikallispohjaiset tiedotusvälineet lienevät sanomalehti Mannheimer Morgen ja kaupungin televisiotornista ohjelmansa lähettävä Rhein-Neckar-Fernsehen.
