Punk

Wikipedia

Punk on 1970-luvulla syntynyt nuoriso- tai vastakulttuuri, johon on usein yhdistettu anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa. Punk-kulttuuriin kuuluu kiinteästi rock-musiikin tyylilaji, jolle on luonteenomaista nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, aggressiivinen esitystapa, rosoinen soundi ja tekninen viimeistelemättömyys. Sanoituksiltaan punk rock on usein kantaaottavaa.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Punk rockin synty

Punk rockin esimuotoja ja edelläkävijöitä löytyy jo 1960-luvun rock-musiikista (esim. The Who, amerikkalainen garage rock, The Stooges, Velvet Underground, MC5 sekä muut proto-punk-yhtyeet). Vastaavasti punk-liikkeen kaltaista asennoitumista yhteiskuntaa kohtaan esiintyi 1960-luvun protesti- ja underground-liikkeen radikaaleimmassa päässä. Suomen 1960-lukulaisissa underground-piireissä muun muassa Suomen Talvisota 1939-1940 -ryhmän on sanottu edustaneen punkin auktoriteettivastaista ja provosoivaa henkeä.

Varsinainen punk-liike ja punk rock syntyivät 1970-luvun alun New Yorkissa. Ged Dunn, John Holmstrom ja Legs McNeil perustivat lehden, jonka aiheena oli New Yorkin siihen aikaan uusi ja tuntematon underground-musiikkikulttuuri. Lehdelle annettiin nimeksi Punk, sillä miehet olivat päättäneet kutsua kyseistä musiikkia tällä "katujätkää" tai "retkua" tarkoittavalla sanalla. Yhtyeitä joista lehti etupäässä kertoi olivat mm. Ramones, Television, New York Dolls, Dead Boys ja myöhemmin Johnny Thunders and The Heartbreakers sekä Richard Hell and The Voidoids. Näistä Ramones antoi eniten vaikutteita myöhempään brittiläiseen punk rockiin, jonka myötä punk-käsite varsinaisesti yleistyi.

Punk rockin synty liittyi tilanteeseen, jossa osa nuorisosta oli turhautunut tuolloin vallalla olleen progressiivisen rock-musiikin ja heavy metalin pitkiin kappaleisiin ja kitarasooloihin. Monien oli vaikea samaistua virtuoosien lailla soittaviin muusikoihin, ja osa nuorista koki rock-musiikin etääntyneen kuuntelijoistaan. Pintaan nousi tällöin halu palata 1950-luvun yksinkertaiseen rock and rolliin, jossa kappaleet olivat lyhyitä eivätkä vaatineet täydellistä soittotaitoa.

[muokkaa] Punk-kulttuuri muotoutuu Britanniassa

Punk rock levisi pian Britanniaan, jossa sen ympärille muodostui noin vuoden 1976 kuluessa uusi punkkarien alakulttuuri. Tuottaja Malcolm McLaren lanseerasi tunnetuimman brittipunkyhtyeen The Sex Pistolsin, jonka rinnalla maineeseen nousi The Clash.

New Yorkin alkuperäinen punkliike pyöri ainoastaan musiikin ympärillä. Britanniassa musiikkiin kuitenkin kuroutui tietynlainen yhteiskuntaan kantaa ottava, anarkistinen ja kaoottinen asenne, joka sai henkisen taustansa lamakaudesta, nuorisotyöttömyydestä ja 1960-luvun hippi-idealismin romahduksesta. Brittipunkin sanoitukset heijastelivat käsitystä "mädästä" ja epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, joka tuottaa kurjuutta ja ahdistusta.

Punkin ideologiaa ilmaisi myös uusi pukeutumistyyli, johon kuuluivat olennaisesti esimerkiksi irokeesikampaukset, hakaneulat ja kloriittifarkut. Myös lävistykset olivat suosittuja. Punkkarit ilmaisivat protestiaan välillä shokeeraavilla, makaabereilla ja väkivaltaisillakin tavoilla, välillä karnevalistisen huumorin keinoilla.

Vuosina 1977–1980 punk sekä musiikkityylinä että nuorisoliikkeenä yleistyi, levisi Iso-Britanniasta muualle maailmaan ja lopulta alkoi kaupallistua. Merkittäviä yhdysvaltalaisia punk-yhtyeitä olivat muun muassa Dead Kennedys ja Misfits. "Siistityssä" muodossa punk rock päätyi rock-musiikin kaupallisesti menestyvään valtavirtaan (New Wave eli uusi aalto). Sen vastapainoksi kehittyi 1980-luvun alussa hardcore-punk, jota edusti muun muassa Discharge.

[muokkaa] Punk Suomessa

Suomessa ensimmäisenä punk-levityksenä pidetään Briardin esikoissingleä "I Really Hate Ya" vuodelta 1977, vaikkakin vanhemmat yhtyeet kuten Sleepy Sleepers ja Dead End Five julistautuivat tuolloin punk-yhtyeiksi. Tosin Sleepyjen kohdalla se oli punkin humorististen elementtien parodioimista nyt katsottuna.

Suosituimmiksi punk-nimiksi nousivat Pelle Miljoona kantaaottavine sanoituksineen ("Väkivalta ja päihdeongelma", "Olen työtön" ...) ja Eppu Normaali ("Poliisi pamputtaa taas", "Rääväsuita ei haluta Suomeen") samoin Maukka Perusjätkä kappaleella "Säpinää", jota huudettiin Suomessa vuosina 1979-1980. Pelle, Eput ja monet muut nimet muuttivat tyylinsä alkuaikojen punkista populaarimmaksi uuden aallon musiikiksi. Punk nähtiin underground-musiikkina, ja Suomeenkin rantautui hardcoreksi tai "hooseeksi" kutsuttu punkin rajumpi ja nopeatempoisempi alalaji. HC-punkin tunnetuin yhtye Suomessa on Terveet Kädet.

1990-luvulle tultaessa punkkarimuoti oli jäänyt jo Suomessa marginaaliin, mutta punk on pysynyt yhtenä rock-musiikin tyylinä muiden joukossa. 1990-luvulla parhaiten kaupallisesti menestyi huumori-punk-yhtye Klamydia. Punk on Suomessa myös edelleen tärkeä poliittisesti radikaalin nuorison tyyli ja ilmaisumuoto.

[muokkaa] Punkista sanottua

"Juuri mikään ei ole punkimpaa kuin röökin tumppaaminen omaan käsivarteensa." - Marco Pirroni.
"Nämä nuoret olivat niin itsetuhoisia ja masentuneita, että he viiltelivät ja polttivat itseään ja käyttivät sitä jonkinlaisena sankarillisena koristautumismuotona. Skidit tulivat keikoille leikattuaan ranteensa auki ja koristeltuaan sitten vaatteensa omalla verellään. Se oli ylin kuolonprotesti, jonka olivat lavastaneet sankarillisesti vieraantumistaan vastaan kamppailevat nuoret." - Caroline Coon