Sähkökitara
Wikipedia
| Sähkökitara | |
|---|---|
Epiphone Les Paul |
|
| Soitinryhmä | kielisoittimet |
| Alkuperämaa / -alue | varhaisia esimuotoja muinaisessa Keski-Aasiassa |
| Soittimen ääniala | mallista riippuen 3,8 tai 4 oktaavia |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | Sähkökitaraa käytetään lukuisissa eri musiikkityyleissä, mutta keskeisin se on rock- ja metallimusiikissa. |
| Samankaltaisia soittimia | kitara, ukulele, mandoliini, balalaika |
Sähkökitara on kitara, jonka ääni vahvistetaan sähköisesti.
Ensimmäiset sähköisesti vahvistetut kitarat olivat havaijinkitaroita, eli niin sanottuja steel-kitaroita. Havaijin musiikki oli varsin suosittua 1920- ja 30-luvuilla. Nationalin resonaattorikitaroihin metalliosia valmistanut Adolph Rickenbacker tapasi 1920-luvun lopulla George Beauchampin ja Paul Barthin, jotka olivat askaroineet magneettisen mikrofonin parissa. Yhteistyössä he valmistivat ensimmäiset sähköiset havaijinkitarat 1930-luvun alussa.
Toinen linja nykyisiin sähkökitaroihin syntyi, kun f-aukkoisiin akustisiin kitaroihin asennettiin mikrofoni. Ongelmana oli äänen kierto vahvistimen ja mikrofonin välillä, mikä ilmeni ankarana ulinana. Ensimmäisenä kierto-ongelman ratkaisi Les Paul rakentaessaan ensimmäisen umpirunkoisen sähkökitaran 1941. Hän yritti saada soitinvalmistaja Gibsonin valmistamaan sitä, mutta jälkimmäinen ei ollut tuolloin vielä kiinnostunut asiasta.
Samojen ongelmien kanssa kamppaillut Leo Fender päätyi hiukan myöhemmin samaan ratkaisuun kuin Les Paul. Tästä syystä ensimmäinen myyntiin tullut umpirunkoinen sähkökitara oli Fender Broadcaster 1948, jota valmistetaan nykyisin miltei muuttumattomana nimellä Telecaster. Kitarassa oli yksikelainen mikrofoni, joka muutti kielten värähtelyt sähkösignaaleiksi. Sähkösignaali kulkee sähköjohdinta pitkin vahvistimeen. Fender esitteli pian myös Stratocaster-mallin, jonka myöhemmin tekivät tunnetuksi mm. Jimi Hendrix ja Eric Clapton.
Fender Broadcasterin ilmestyttyä Gibson otti yhteyttä Les Pauliin. Gibson esitteli vuonna 1952 Les Paul -mallinsa, jossa olivat yksikelainen P-90 mikrofonit, jotka myöhemmin korvattiin kaksikelaisilla humbucker-mikrofoneilla joille ominaista oli suurempi ulostulo, hurinattomuus ja "lihava" soundi.
Puoliakustiset sähkökitarat pysyivät countrymuusikkojen suosiossa. Gibson pyrki vähentämään 1950-luvulla värähtelevään kanteen liittyvää kierto-ongelmaa ohentamalla koppaa. Tällaisiin malleihin kuuluu esim. Gibson ES-335.
