Suda

Wikipedia

Suda (kreik. Σοῦδα) tai Suidas (Σουΐδας) on massiivinen bysanttilainen muinaisen Välimeren alueen historiaa käsittelevä ensyklopedia. Teoksen nimi tulee latinan kielen sanasta suda, joka merkitsee "linnoitusta". Ensyklopedia käsittää 30 000 hakusanaa, joista monen lähteenä on käytetty sittemmin kadonneita antiikin aikaisia teoksia.

[muokkaa] Historia

Teoksen kokoamisesta ei tiedetä paljoakaan. Sen on täytynyt tapahtua ennen Eustathiosta (1100-luku), sillä hän lainaa teosta usein. Otsikon "Aadam" alla kirjoittaja esittelee suppean maailman kronologian, joka päättyy keisari Johannes I Tzimiskesin kuolemaan (975). "Konstantinopoli" mainitsee hänen seuraajansa Basileios II:n ja Konstantinos VIII:n. Vaikuttaa siis, että Suda oli koottu 900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kohdat, jotka viittaavat Mikael Psellokseen (1000-luvun loppupuoli), ovat mitä ilmeisemmin myöhempiä lisäyksiä.

Teoksen kirjoittajaksi on mainittu "Suidas". Teos käsittelee sekä raamatullisia että pakanallisia aiheita, mistä voi päätellä, että kirjoittaja on ollut kristitty. Vaikka teos on kritiikitön, siihen on todennäköisesti tehty paljon myöhempiä muutoksia ja sen artikkelit ovat arvoltaan hyvin epätasaisia, se sisältää kuitenkin paljon tietoa antiikin historiasta ja elämästä.

Suurin osa Sudasta katosi neljännen ristiretken ja ottomaanien suorittaman Konstantinopolin valtauksen (1453) aikana. Tanskalainen tutkija Ada Adler on toimittanut teoksesta kriittisen painoksen (Leipzig, 1928-1938).

[muokkaa] Sisältö

Kirjoittaja selittää sanojen alkuperän, johtamisen ja merkityksen aikansa filologiaa hyödyntäen, käyttäen sellaisia varhaisempia asiantuntijoita kuin Harpokration ja Helladios. Arvokkaimpia teoksessa ovat kuitenkin kirjallisuuden historiaa käsittelevät artikkelit. Ne sisältävät yksityiskohtia ja lainauksia, jotka ovat muuten kadonneet. Kirjoittaja hyödynsi vanhemmista klassikoista (Aristofanes, Homeros, Sofokles, Thukydides, jne.) ja myöhemmistä kirjailijoista (Polybios, Josefus, Khronikon Paskhale, Georgios Synkellos, Georgios Hamartolos, jne.) tehtyjä tutkielmia. Tältä kannalta teos muodostaa kätevän hakuteoksen henkilöihin, jotka olivat merkittäviä idän 900-luvun poliittisessa, kirkollisessa ja kirjallisessa historiassa.

Teoksen sanasto on järjestetty aakkostetusti, pienillä poikkeuksilla niin, että samalla tavalla lausutut kirjaimet ja kirjainyhdistelmät on sijoitettu yhteen (antistoikhia). Tällä tavalla esimerkiksi alfa-ioota on ennen epsilonia; epsilon-ioota ja eeta-ioota yhdessä zeetan jälkeen; ja oomega omikronin jälkeen. Näin kyseessä on samaan aikaan sekä sanakirja että ensyklopedia. Joissakin myöhemmissä painoksissa (mm. Immanuel Bekker) sanasto on järjestetty aakkosjärjestykseen.

Elämäkertatiedot ovat kirjoittajan mukaan peräisin Hesykhios Miletoslaisen Onomatologionista eli Pinaksista. Muita lähteitä ovat olleet Konstantinos Porfyrogennitoksen ensyklopedian (912-59) katkelmat, Georgios Monakhoksen kronikka, Johannes Antiokialaisen katkelmat (600-luku, Rooman historiaa koskien), Diogenes Laertioksen filosofien elämäkerrat sekä Athenaioksen ja Filostratoksen teokset. Alussa oleva huomautus luettelee sanakirjat, joista sanasto on koottu, sekä niiden kirjoittajat.