Valakia
Wikipedia
Valakia (romaniaksi Țara Românească, turkiksi Iflak) oli historiallinen ruhtinaskunta Etelä-Romaniassa 1300-luvulta vuoteen 1859.
[muokkaa] Historia
900-luvulla Bysantin, slaavien ja madjaarien lähteet mainitsevat romanialaisten muodostamista valtakunnista alueella, ensimmäisenä Transylvaniassa, sitten Karpaattien itä- ja eteläpuolella. 1300-luvulla puolalaisten, unkarilaisten ja tataarien heikentyessä syntyi useita romanialaisten valtakuntia. Valakian perustaminen lasketaan perinteisesti vuoteen 1290, jolloin Radu Negru ylitti Transylvanian alpit ja asettui Câmpulungiin. Ruhtinaskuntaa hallitsi aluksi Unkari, kunnes Basarab I voitti Kaarle I Robertin 1330. Moldavia syntyi Bogdan I:n hallitsemana noin 1359.
1300-luvun toisella puoliskolla Osmanien valtakunta laajentui Euroopan puolelle 1353 ja saavutti Tonavan etelärannan 1396. Ruhtinaskunnat taistelivat turkkilaisia vastaan yksin tai liitossa muiden kristittyjen kanssa, mutteivät keskenään. Valakian Mircea Vanha (1386–1418) ja Vlad III (1456–1462), Moldavian Tapani IV Suuri (1457–1504) ja Transylvanian ruhtinas Janos Hunyadi estivät turkkilaisten laajenemisen Keski-Eurooppaan.
Kun koko Balkan oli turkkilaisten vallassa ja Konstantinopoli kukistunut Mehmed II:lle 1453, romanialaisten ruhtinaskunnat joutuivat alistumaan Osmanien valtakunnan herruuteen kolmeksi vuosisadaksi. Mikael Rohkea yhdisti 1600-luvulla kolme ruhtinaskuntaa, muttei saavuttanut itsenäisyyttä. Turkkilaisille maksetut verot sallivat Valakian ja Moldavian kuitenkin säilyä itsenäisinä.
Vuoden 1716 jälkeen turkkilaiset eivät enää valinneet Valakian ruhtinasta ruhtinassuvusta, vaan asettivat hallintomiehen, fanarioten. Venäjän keisarikunnan vaikutus Valakiassa kasvoi 1700-luvulla ja 1774 ruhtinaskunta asetettiin Venäjän suojelukseen, vaikka se tunnusti edelleen turkkilaisten vallan.
Vuoden 1821 kansannousun jälkeen turkkilaiset päättivät fanariote-vallan ja Venäjän johdolla suoritettiin poliittisia uudistuksia, kuten 1831 perustuslaki, Règlement Organique. Turkkilaisten kauppamonopoli purettiin ja maanomistajaylimystön kauppa lännen kanssa lisääntyi talonpoikien kustannuksella. Maaorjuus purettiin lopullisesti 1864. Länsivallat päättivät Venäjän suojeluksen Krimin sodan jälkeen 1856.
Vuonna 1859 hallitseva kokous äänesti kasvavan kansallistunteen siivittämänä Valakian yhdistymisestä Moldavian kanssa muodostaen Romanian valtion Alexandru Ioan Cuzan hallitsemana. Romania sai itsenäisyyden Osmanien valtakunnasta 1878.
