Vatikaanin kirjasto

Wikipedia

Paavi Sixtus IV nimittää Bartolomeo Platinan Vatikaanin kirjaston kirjastonhoitajaksi. Melozzo da Forlìn fresko noin vuodelta 1477 (Vatikaanin museo).

Vatikaanin kirjasto (lat. Bibliotheca Apostolica Vaticana) on Pyhän Istuimen kirjasto Vatikaanivaltiossa. Se on yksi vanhimpia kirjastoja ja sisältää yhden merkittävimmistä historiallisten kirjoitusten kokoelmista.

[muokkaa] Historia

Vatikaanin kirjaston historia on perinteisesti jaettu viiteen aikakauteen:

Lateraanipalatsia edeltänyt aika: Kirjaston ensimmäiset vuodet ennen sen siirtoa Lateraanipalatsiin. Kirjoitukset yltävät kirkon varhaisimpiin vuosiin saakka. Tältä ajalta on kuitenkin väilynyt vain vähän materiaalia.
Lateraanipalatsin aika: Kirjasto sijaitsi Lateraanipalatsissa. Tämä kesti 1200-luvulle, paavi Bonifatius VIII:n kaudelle.
Avignonin aika: Kirjaston kokoelmat ja niiden luettelointi lisääntyivät huomattavasti aikana, jolloin paavit olivat Avignonin vankeudessa. Kesti paavi Bonifatiuksen ajoista 1370-luvulle, jolloin paavius palasi Roomaan.
Vatikaania edeltänyt aika: Noin vuosien 1370 ja 1447 välillä kirjasto oli hajaantuneena eri puolille Roomaan, Avignoniin ja muille paikkakunnille.
Vatikaanin aika: Vuonna 1448 kirjasto muutti Vatikaaniin ja on toiminut siellä siitä saakka.

[muokkaa] Perustaminen

Vatikaanin kirjaston perusti Vatikaaniin paavi Nikolaus V vuonna 1448. Hän liitti tuolloin 350 edeltäjiltään perimäänsä kreikan, latinan ja heprean kielistä koodeksia omiin kokoelmiinsa ja laajoihin hankintoihinsa. Näihin kuului muun muassa Konstantinopolin keisarillisesta kirjastosta hankittuja käsikirjoituksia.

Kun kirjaston ensimmäinen kirjastonhoitaja Bartolomeo Platina toimitti luettelon kirjaston sisällöstä vuonna 1481 kirjastossa oli yli 3500 nimikettä, tehden kirjastosta läntisen maailman suurimman. Noin vuonna 1587 paavi Sixtus V määräsi arkkitehti Domenico Fontanan rakentamaan uuden kirjastorakennuksen. Rakennus on käytössä edelleen. Kirjat olivat esillä pöydillä joihin ne oli kahlehdittu.

[muokkaa] Lahjoitukset ja hankinnat

Kirjasto on laajentunut useiden lahjoitusten ja hankintojen kautta vuosisatojan aikana. Vuonna 1623 Baijerin herttua Maximilian I lahjoitti kirjastolle 3500 käsikirjoitusta Heidelbergin peritystä palatiinikirjastosta kiitoksena paavi Gregorius XV:n poliittisesta toiminnasta herttuan valtataistelussa protestanttisia ehdokkaita vastaan. Pieni osa, 39, näistä kirjoista lähetettiin Pariisiin vuonna 1797 ja palautettiin Heidelbergiin Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1815. Paavi Pius VII lahjoitti 852 teosta lisää vuonna 1816. Näitä lukuun ottamatta palatiinikirjasto sijaitsee edelleen Vatikaanissa.

Vuonna 1657 kirjasto hankki Urbinon herttuoiden käsikirjoitukset. Vuonna 1661 kreikkalainen oppinut Leo Allatius nimitettiin kirjastonhoitajaksi. Ruotsin kuningatar Kristiina määräsi kirjastonsa, joka oli käytännössä Ruotsin koko kuninkaallinen kirjasto, luovutettavaksi Vatikaaniin kuolemansa 1689 jälkeen.

[muokkaa] Varkaudet

Ohion yliopiston taidehistorian eläkkeelle jäänyt professori Anthony J. Melnikas jäi vuonna 1995 kiinni varastettuaan useita sivuja kirjaston harvinaisista kirjoista vuosien varrella. Hänet asetettiin syytteeseen ja sivut palautettiin [1].

[muokkaa] Kokoelma

Nykyään kirjastossa on noin 75 000 käsikirjoitusta ja yli 1,1 miljoonaa painettua kirjaa, joihin kuuluu noin 8500 inkunaabelia. Vatikaanin salaiset arkistot erotettiin kirjastosta 1600-luvun alussa. Niihin kuuluu 150 000 nimikettä lisää.

Kirjaston merkittävimpiin nimikkeisiin kuuluu Codex Vaticanus, Raamatun kaanonin vanhin tunnettu käsikirjoitus. Prokopioksen Salainen historia löydettiin kirjastosta ja julkaistiin vuonna 1623.

Yleisen urbaanin legendan mukaan kirjastossa olisi maailman laajin kokoelma pornografiaa. Tämä ei pidä paikkaansa, tämänkaltainen materiaali rajoittuu kopioihin Kiellettyjen kirjojen luettelossa kielletystä materiaalista sekä lievästi eroottisesta taiteesta enimmäkseen renessanssin ajalta.

Vatikaanin kirjasto on historian, oikeustieteen, filosofian, teologian ja luonnontieteiden tutkimuskirjasto, joka on avoin kaikille, jotka pystyvät perustelemaan tarpeensa kokoelman näkemiselle. Vuosien 1801 ja 1990 välillä julkaistuista kirjoista voi tilata valokopioita. Kirjaston yhteydessä toimii kirjastotieteen oppilaitos.