Viklundilaisuus
Wikipedia
Viklundilaisuus on 1770 luvulla esiintynyttä herätyskristillisyyttä. Liike on saanut nimensä pastori Nils Wiklundilta (1721-1785). Wiklund toimi Ylitornion kirkkoherran Isac Grape vanhemman (1720-1783) apulaisena. Liike vaikutti erityisesti Ylitorniolla, säteillen sieltä vaikutustaan Lappiin saakka. Liike levisi Alatorniolta Ylitornioon, Pajalaan, Jukkasjärvelle, Jällivaaraan, Ylikainuuseen, Enontekiölle ja Kautokeinoon. Wiklundia ja Grapea pidetään kirkollisen pietismin edustajina, mutta Viklundilla oli yhteyksiä myös herrnhutilaisuuteen. Hän tutustui siihen Tukholmassa.
[muokkaa] Vaikutus elämään
Viklundin toiminnan ansioista juoppus väheni. Giuseppe Acerbi kirjoittaa kirjassaan viklundilaisuuden vaikutuksesta alkoholin käytön vähenemiseen seuraavasti: "Pappi vakuutti meille, ettei koko pitäjän kahdella sadalla neliömaililla ollut saatavissa ainuttakaan lasillista viinaa. Samoin hän kertoi meille, että kansa piti juoppoutta häpeällisimpänä paheena, mihin ihminen saattoi langeta. Emmekä me voineet välttyä arvelemasta, että siinä oli yksi syy siihen, että hänen laumansa arvosti ja kunnioitti (häntä) niin vähän."[1] Tunnusomaista oli syntien julistaminen anteeksi. Viklundilaisten kokoontumisissa käytettiin ns. avainten valtaa kuten myöhemmin lestadiolaisten piirissä.[2]
Lääninrovasti J.A.Nyman kirjoittaa Nils Wiklundista: "että hänen uutteran työnsä jäljet alkoivat varsin pian näkyä siinä, että aikaisemmin harjoitetuista paheista alettiin luopua. Kun ennen esim. sapattia käytettiin kaikkeen muuhun paitsi pyhään tarkoitukseensa, kokoonnuttiin nyt jumalanpalveluksiin hartain joukoin. Muutenkin alettiin kylillä, jotka sijaitsivat kaukana kirkolta, kokoontua yhteen lukemaan ja laulamaan virsiä."[3] Viklundilaiset keskuudessa oltiin kiinnostuneita Raamatusta ja hengellisistä kirjoituksista.[4] Heitä vastaan käytiin 1700-luvun lopulla oikeudenkäyntejä heidän pitämien kotihartauksien takia.[5] Heiltä saatettiin myös kieltää ehtoollinen, mutta ehtoollisen kieltänyt pappi erotettiin lopulta virastaan.[6]
[muokkaa] Liikkeen hiipuminen
Viklundilaisuus alkoi 1700-luvun lopussa vaikuttaa hiljaisesti Alatornion seurakunnassa.[7] Muoniossa liike vaikutti 1700-luvun lopulta alkaen.[8] Vain hyvin harva viklundilainen säilyi uskossaan lestadiolaisuuden tuloon saakka.[9] Tähän vaikutti erityisesti konventikkeliplakaatti. Liike hiipui hiljalleen, mutta sitä tavattiin Tornion- ja Muonionjokilaaksoissa vielä 1810-luvulla. Yksittäisiä "Wiklundin ystäviä" oli vielä 1850-luvulla.[10] Viklundilaisuus valmisti hengellistä maaperää lestadiolaisuudelle erityisesti Tornionjokilaaksossa.[11] Laestadiuksen siirryttyä Kaaresuvannosta Pajalaan asui siellä jo ennestään "Wiklundin ystäviä" sekä ihmisiä jotka muistivat Nils Wiklundin ja herätykset.[12] Kerrotaan, että kun Lars Levi Laestadius tuli saarnaamaan Torniojoen alueelle, ihmiset olisivat sanoneet: "me kuulemme Viklundin äänen".[13] Kun Laestadius alkoi saarnata Pajalan kirkossa monet "Wiklundin ystävät" tervehtivät uuden ajan koittamista ilolla.[14] Erkki Antti Juhonpieti ja hänen äitinsä olivat viklundilaisia ja Anderson liittyi lestadiolaiseen heräykseen sen lähtiessä liikkeelle.[15][16] Hänestä tuli läheinen työtoveri Lars Levi Laestadiukselle ja Juhani Raattamaalle. Myös Haaparantalainen lestadiolaissaarnaaja Iisak Rova on ollut nuorena viklundilainen.[17]
[muokkaa] Lähteet
- Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivut 94-95
- ↑ [1] Mauno Vuollo, Lestadiolaisuus Muoniossa, alaotsikko: Muonion hengellisestä tilasta ennen lestadiolaisuutta
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 94
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 279
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 94
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 233
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 280
- ↑ Alatornion seurakunnan historiaa, [2]
- ↑ Mauno Vuollo, Lestadiolaisuus Muoniossa, [3]
- ↑ Mauno Vuollo, Lestadiolaisuus Muoniossa, [4]
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 143
- ↑ Martti Vuollo, Lestadiolainen ekspansio, [5]
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 279
- ↑ [6] Pekka Raittila, Laestadian Movement History, An Introduction and Overview, 8. kappale
- ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 280
- ↑ [7] Vangituille vapautusta - sidotuille päästöä, Satavuotismuistio, Kirjoittanut O.H.Jussila
- ↑ Heikki Jussila, Kutsujan armo, Oulu 1948, sivu 33
- ↑ Heikki Jussila, Kutsujan armo, Oulu 1948, sivu 33
