Winston Churchill
Wikipedia
 |
|
| Virkakaudet: | 10. toukokuuta 1940- 27. heinäkuuta 1945 26. lokakuuta 1951- 7. huhtikuuta 1955 |
| Edelsi pääministeri: | Neville Chamberlain Clement Attlee |
| Seurasi pääministeri: | Clement Attlee Anthony Eden |
| Syntyi: | 30. marraskuuta 1874 |
| Synnyinpaikka: | Oxfordshire, Englanti |
| Poliittinen puolue: | Konservatiivipuolue, Liberaalit |
Sir Winston Leonard Spencer Churchill (30. marraskuuta 1874 - 24. tammikuuta 1965) oli brittiläinen poliitikko, joka tuli tunnetuksi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä toisen maailmansodan aikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen ura
[muokkaa] Nuoruus
Churchill syntyi Blenheim Palacessa Woodstockin kaupungin lähellä Oxfordshiressä. Winston Churchill oli perheen ensimmäisen kuuluisan jäsenen (John Churchill, Marlboroughn ensimmäinen herttua, jonka isä oli myöskin "Sir Winston Churchill") jälkeläinen. Winstonin poliitikkoisä, Lord Randolph Churchill, oli Marlboroughn 7. herttuan kolmas poika. Winstonin äiti oli Jennie Jerome (syntyjään Jeanette Jerome) Brooklynistä New Yorkista, amerikkalaisen miljonäärin Leonard Jeromen tytär.
Vuonna 1895 Winston lähti Kuubaan sotilastarkkailijana itsenäisyystaistelijoita vastaan sotineen Espanjan armeijan mukana. Tällöin hän myöskin kirjoitti Saturday Review -lehteen. Tuona aikana hän varmasti löysi myös myöhemmin hänen mukaansa nimetyt sikarit.
[muokkaa] Buurisota
Ensimmäisen kerran Winston Churchill tuli tunnetuksi sotilaskirjeenvaihtajana toisessa buurisodassa, jota käytiin Britannian ja afrikaanereiksi itseään kutsuvien eurooppalaisperäisten siirtolaisten välillä Etelä-Afrikassa. Hän jäi vangiksi buurien suorittamassa brittiarmeijan junasaattueen väijytyksessä, mutta onnistui näyttävästi karkaamaan ja ylitti lopulta Etelä-Afrikan rajan ja saapui Lourenço Marquesiin (nykyään nimellä Maputo Mosambikissa).
[muokkaa] Poliittinen ura
Churchill käytti saavuttamaansa mainetta aloittaakseen poliittisen uran, joka kesti kaikkiaan 65 vuotta, ensiksi parlamenttiehdokkaana 1899, sitten alahuoneen (House of Commons) edustajana vuodesta 1900 vuoteen 1922 sekä vuodesta 1924 vuoteen 1964. Aluksi hän oli konservatiivien edustaja. Vuonna 1904 hän 'ylitti puoluerajat' liittyessään liberaaleihin.
Vuoden 1906 vaaleissa Churchill voitti edustajanpaikan Manchesterissa. Hän palveli Henry Campbell-Bannermanin liberaalihallituksessa siirtokuntien alivaltiosihteerinä. Churchillistä tuli pian hallituksen ulkopuolisen hallinnon tärkein jäsen, ja kun Herbert Henry Asquithista tuli Campbell-Bannerman seuraaja vuonna 1908, juuri kukaan ei yllättynyt Churchillin pääsystä hallitukseen kauppakomission puheenjohtajana. Sen aikaisen lain perusteella juuri nimitetyn hallitusministerin täytyi osallistua täytevaaleihin voittaakseen uudestaan parlamenttipaikan. Churchill menetti Manchesterin paikkansa konservatiivien William Joynson-Hicksille, mutta hänet valittiin parlamenttiin pian uudestaan Dundeen täytevaaleissa. Kauppakomission puheenjohtajana hän ajoi radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia yhdessä uuden valtiovarainministeri David Lloyd Georgen kanssa.
[muokkaa] Ministerinä
Churchill pääsi hallitukseen vähän yli 30-vuotiaana, hieman kiistanalaisena sisäministerinä vuonna 1910. Kuuluisa tuon ajan valokuva näyttää kärsimättömän Churchillin osallistuvan henkilökohtaisesti tammikuun 1911 Sidney Streetin piirityksen johtamiseen ja katsovan kadunkulman yli nähdäkseen kiivaan ammuskelun piiritettyjen anarkistien ja skottikaartien välillä. Hänen toimintansa sai aikaan paljon kritiikkiä. Arthur Balfour kysyi: "Hän [Churchill] ja valokuvaaja riskeerasivat kumpikin henkensä. Ymmärrän, mitä valokuvaaja teki, mutta mitä herra Churchill teki siellä?"
Kun Asquith muodosti kaikkien puolueiden kokoomushallituksen konservatiivit vaativat osallistumisensa ehdoksi Churchillin aseman alentamista. Churchill palveli useita kuukausia salkuttomana ministerinä Chancellor of the Duchy of Lancasterin virassa ennen kuin hän erosi hallituksesta tuntiessaan, ettei hänen kykyjään käytetty riittävästi hyväksi. Hän liittyi uudestaan armeijaan, vaikka pitikin parlamenttipaikkansa ja palveli useita kuukausia länsirintamalla. Tänä aikana hänen lähin alaisensa oli nuori Archibald Sinclair, josta tuli myöhemmin liberaalien johtaja.
Joulukuussa 1916 Asquith erosi ja Lloyd Georgesta tuli pääministeri. Ajan ei katsottu olevan vielä kypsä Churchillin hallitukseen pääsyn suhteen, koska pelättiin konservatiivien vastustusta. Churchill nimitettiin kuitenkin heinäkuussa 1917 varusteluministeriksi. Hän oli yksi ensimmäisen maailmansodan aikaisen Gallipolin niemimaalle Dardanelleille tehdyn tuhoisan maihinnousun poliittisista ja sotilaallisista suunnittelijoista, mikä johti hänen kuvaamiseen "Gallipolin teurastajana".
[muokkaa] Paluu valtaan
Sodan päättymisen jälkeen Churchill palveli David Lloyd Georgen hallituksessa sekä sotaministerinä (Secretary of State for War) että ilmavoimista vastaavana ministerinä (Secretary of State for Air) vuosina (1919–1921). Churchill ehdotti kemiallisia aseita käytettäväksi "vastaanhangoittelevia arabeja vastaan kokeeksi". Hän sanoi "En ymmärrä tätä inhoa kaasun käyttöä vastaan. Kannatan voimakkaasti myrkkykaasun käyttöä sivistymättömiä heimoja vastaan. Vaikutus moraaliin olisi hyvä, ja se levittäisi tervettä kauhua." Churchill kannatti myös voimakkaasti ulkopuolisten puuttumista Venäjän sisällissotaan, ja julisti että bolševismi pitää "kuristaa kehtoonsa". Hänestä tuli siirtomaista vastaava ministeri (Secretary of State for the Colonies) vuonna 1921 ja hän oli vuoden 1921 englantilais-irlantilaisen sopimuksen allekirjoittaja, mikä synnytti Irlannin vapaavaltion.
[muokkaa] Sotien välinen ura
Lokakuussa 1922 Churchillille tehtiin umpisuolenleikkaus. Kun hän tuli tajuihinsa, hän kuuli, että hallitus oli kaatunut ja että parlamenttivaalit lähestyivät. Liberaalipuoluetta repivät sisäiset riidat ja Churchillin kampanja oli heikko. Hän menetti paikkansa Dundeessa väittäen, että hän oli samalla kertaa menettänyt ministerin paikkansa, kansanedustajan paikkansa ja umpisuolensa. Kahden hengen paikan hän hävisi mm. kieltolain kannattajalle Edwin Scrymgeourille. Churchill edusti liberaaleja vuoden 1923 vaaleissa, mutta 12 kuukauden aikana hän lähentyi konservatiiveja, vaikkakin alkujaan käyttäen nimityksiä "antisosialisti" ja "perustuslaillinen".
Kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1924 vaaleissa hänet valittiin konservatiivien tukemana perustuslaillisena edustamaan Eppingiä (missä on nyt hänen patsaansa). Seuraavana vuonna hän virallisesti liittyi konservatiiveihin, kommentoiden että "kuka tahansa voi vaihtaa puoluetta (rat), mutta vaatii tiettyä kekseliäisyyttä vaihtaa vielä uudestaan puoluetta (rerat)". Hänet nimitettiin valtiovarainministeriksi (Chancellor of the Exchequer) vuonna 1924 Stanley Baldwinin hallitukseen, ja hänen vastuullaan oli Britannian paluu kultakantaan. Vuoden 1926 yleislakon aikana Churchillin kerrotaan ehdottaneen konekiväärien käyttämistä lakkoilevia kaivosmiehiä vastaan. Churchill valvoi hallituksen British Gazette -lehteä ja kiistan aikana hän väitti, että "joko valtio murtaa yleislakon tai yleislakko murtaa valtion". Lisäksi hän väitti, että Benito Mussolinin fasismi oli "tehnyt palveluksen koko maailmalle", koska se oli näyttänyt "tavan taistella vallankumouksellisia voimia vastaan" — ts. hän piti vahvaa hallintoa suojamuurina näköpiirissä olevaa kommunistista vallankumousta vastaan.
Konservatiivihallitus hävisi vuoden 1929 vaalit. Kun Ramsay MacDonald muodosti koalitiohallituksen vuonna 1931, Churchill ei saanut kutsua hallitukseen. Hän oli nyt uransa pohjalla ajanjaksona, jota sanottiin erämaavuosiksi (the wilderness years). Hän käytti suuren osan seuraavista vuosista kirjoittamiseen, kuten teokseensa History of the English Speaking Peoples, joka tosin julkaistiin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Eniten hän kiinnitti huomiota vastustaessaan puheissaan Intian itsenäistymistä. Pian hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi Adolf Hitlerin valtaannousuun ja Saksan jälleenvarustautumiseen. Aikoinaan hän oli ainoa, joka kannatti Britannian jälleenvarustelua itsepuolustukseksi ja Saksan sotaisuuden vastavoimaksi. Churchill kritisoi voimakkaasti Neville Chamberlainin Adolf Hitleriä myötäilevää politiikkaa. Hän tuki myös julkisesti kuningas Edvard VIII:aa kuninkaan vallasta luopumiseen liittyvän kriisin aikana. Tämä sai eräät spekuloimaan, että hänet nimitettäisiin pääministeriksi, mikäli kuningas ei noudattaisi pääministeri Baldwinin neuvoa, mikä johtaisi hallituksen eroamiseen. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, ja Churchill havaitsi itsensä muista eristetyksi ja poliittisesti haavoittuneeksi, mikä kesti jonkin aikaa.
[muokkaa] Toinen maailmansota
Sodan syttyessä Churchill nimitettiin laivastoministeriksi (First Lord of the Admiralty). Chamberlainin erottua toukokuussa 1940 Churchill nimitettiin pääministeriksi ja hän muodosti kaikkien puolueiden hallituksen. Hän nimitti välittömästi ystävänsä ja uskottunsa, teollisuusmies ja lehtibaroni Max Aitkenin, (Lord Beaverbrook) vastaamaan lentokoneiden tuotannosta. Aitkenin hämmästyttävät liikemieskyvyt auttoivat Britanniaa kiihdyttämään lentokoneiden tuotantoa ja suunnittelua, millä oli suuri vaikutus sodan lopputulokseen.
Churchillin tuonaikaisilla puheillaan oli suuri henkeä kohottava vaikutus taisteluun valmistuvalle Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Kuuluisa:
» Minulla ei ole teille tarjolla mitään muuta kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä (I have nothing to offer but blood, toil, tears and sweat) »
puhe oli Churchillin ensimmäinen puhe pääministerinä. Tätä seurasi pian Taistelua Britanniasta (Battle of Britain) edeltävä puhe:
» Puolustamme saartamme uhreista riippumatta. Taistelemme rannoilla, taistelemme maihinnousupaikoilla, taistelemme pelloilla ja kaduilla, taistelemme kukkuloille; emme koskaan antaudu. (We shall defend our island, whatever the cost may be, we shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender.) »
(Eräitä Churchillin radiopuheita, kuten edellä mainittua "Taistelemme rannoilla" on väitetty Churchilliltä kuulostavien esiintyjien pitämiksi, koska Churchill oli liian kiireinen pitääkseen niitä itse, mutta tätä ei ole pitävästi todistettu.)
Hänen hyvät suhteensa Yhdysvaltain presidenttiin Franklin Rooseveltiin turvasivat Yhdistyneelle kuningaskunnalle elintärkeän tarvikkeiden saannin Pohjois-Atlantin kauppareittien kautta. Churchill oli aloitteentekijä Special Operations Executive (SOE) -organisaation synnyssä, mikä toimi Hugh Daltonin taloudellisen sodankäynnin ministeriön (Ministry of Economic Warfare) alaisuudessa ja toteutti, johti ja avusti salaista vallankumouksellista ja partisaanitoimintaa miehitetyillä alueilla menestyksekkäästi; ja oli myös merkittävä brittiläisen kommandojoukkojen synnyssä, jotka antoivat myöhemmin esikuvan suurimmalle osalle maailman nykyisistä erikoisjoukoista (Special Forces). Venäläiset kutsuivat Churchillia "Brittiläiseksi Bulldogiksi."
Kuitenkin eräät sodanaikaiset sotilastoimet ovat edelleen kiistanalaisia. Churchill oli parhaimmillaankin välinpitämätön ja ehkä jopa rikollinen suhtautumisessaan vuoden 1943 suureen nälänhätään Bengalissa (Great Bengal Famine of 1943), jossa ainakin 2,5 miljoonaa bengalilaista sai surmansa. Tällä välin japanilaiset joukot uhkasivat brittiläistä Intiaa valloitettuaan menestyksellisesti Bengalin naapurivaltion brittiläisen Burman, ja jotkut pitävät brittihallituksen politiikkaa kieltää tehokas nälänhätäapu tahallisena ja välinpitämättömänä poltetun maan taktiikkana, mikä omaksuttiin Japanin miehityksen uhan alla. Kiistanalainen on myös Dresdenin pommitus juuri ennen toisen maailmansodan loppumista. Dresden oli suurimmaksi osaksi siviilikohde, missä oli pääasiassa idästä saapuneita pakolaisia ja jolla oli vain vähän sotilaallista merkitystä. Dresdenin pommitus auttoi kuitenkin liittolaista Neuvostoliittoa.
[muokkaa] Jaltan konferenssi
Churchill oli yksi vaikuttajista niiden sopimusten takana, jotka piirsivät uudelleen toisen maailmansodan jälkeiset Euroopan ja Aasian rajat. Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välistä rajaa ehdotettiin jo Jaltan konferenssissa, samoin kuin Japanin joukkojen karkottamista noista maista. Keskusteluja Euroopan rajoista ja sopimuksista käytiin jo vuonna 1943 Rooseveltin ja Churchillin välillä; sopimus hyväksyttiin virallisesti Trumanin, Churchillin ja Stalinin kesken Potsdamissa (Potsdamin sopimuksen XIII artikla).
Yksi näistä sopimuksista käsitteli Puolan rajaa Puolan ja Neuvostoliiton välillä, ns. Curzonin linjaa, sekä Saksan ja Puolan rajaa, Oderin-Neissen linjaa. Huolimatta siitä, että Puola oli ensimmäinen Hitleriä vastustanut valtio, Puolan rajat ja hallinnon määräsivät ”Kolme Suurta” kysymättä Puolan hallituksen mielipidettä. Puolalaiset sotilaat, brittien ainoat liittolaiset Britannian taistelun aikana, tunsivat itsensä petetyiksi. Liittolaisen Puolan ja vihollisen Saksan kohtalosta päätettiin periaatteessa samalla tapaa.
Sopimuksen osana oli yhteisymmärrys jäljellä olevien saksalaisten karkottamisesta alueelta. Puolalaisten siirto ei tarvinnut hyväksyntää. Tarkkoja lukuja etnisten väestöjen siirroista ja liikkeistä on vaikea tehdä. Natsihallinnon aikana saksalaisvalloittajat ajoivat puolalaiset kodeistaan ja asuttivat ne saksalaisilla valloitustensa turvaamiseksi. Toisen maailmansodan jälkeisistä siirroista Churchill oli sitä mieltä, että ainoa tapa vähentää kansojen välisiä jännitteitä oli väestönsiirroilla aikaansaada väestö, joka noudattaisi valtion kansallisia rajoja.
Churchill selosti alahuoneessa vuonna 1944 kantaansa: "Väestönsiirrot on menetelmä, joka mielestämme tulee tuottamaan kaikkein pitkäaikaisimman ja tyydyttävimmän vaikutuksen. Jäljelle ei jää väestönsekoituksia, jotka aiheuttaisivat loputtomia vaikeuksia… Voidaan aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä (clean sweep). Minua eivät huolestuta nämä siirrot, joita voidaan paremmin toteuttaa nykyoloissa…"
Vaikka Churchillin suurta merkitystä toiselle maailmansodalle ei voida kieltää, hän sai useita vihollisia kotimaassaan. Hänen julkilausumansa halveksunta sellaisia ajatuksia kohtaan kuin julkinen terveydenhuolto tai parempi koulutus väestön valtaosalle aiheutti paljon tyytymättömyyttä väestön keskuudessa, varsinkin sodassa taistelleiden joukossa. Välittömästi Euroopan sodan päättymisen jälkeen Churchill kärsi raskaan tappion vuoden 1945 vaaleissa Clement Attleen työväenpuolueelle.
Winston Churchill oli pan-eurooppalaisuuden varhainen tukija, mikä lopulta johti Euroopan yhteismarkkinoiden ja myöhemmin Euroopan unionin syntyyn, minkä vuoksi yksi Euroopan parlamentin kolmesta rakennuksesta on nimetty hänen kunniakseen. Churchill oli myös keskeisessä roolissa myönnettäessä Ranskalle pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa, jota hän tuki toisen eurooppalaisen valtion saamiseksi tasapainottamaan Neuvostoliiton pysyvää paikkaa.
[muokkaa] Rautaesirippu
Kylmän sodan alussa hän teki tunnetuksi käsitteen rautaesirippu (Iron Curtain), joka tuli julkisuuteen vuonna 1946 Westminster Collegessa Fultonissa Missourissa pidetyssä kuuluisassa julistuksessaan:
» Itämeren rannalta Stettinistä [nyk. Szczecin] aina Triesteen Adrianmerelle asti, maanosan halki on laskettu rautaesirippu. Tämän linjan taakse jäävät kaikki Keski- ja Itä-Euroopan vanhojen valtioiden pääkaupungit. Varsova, Berliini, Praha, Wien, Budapest, Belgrad, Bukarest ja Sofia, kaikki nämä kuuluisat kaupungit asukkaineen ovat nyt niin sanoakseni Neuvostoliiton etupiirissä, eivätkä ainoastaan eri tavoin ilmenenevän Neuvostoliiton vaikutuksen vaan paljolti myös sen yhä tiukkenevan valvonnan alaisena. »
[muokkaa] Toinen pääministerikausi
Työväenpuolueen hävittyä vuoden 1951 vaalit Churchillistä tuli jälleen pääministeri. Vuonna 1953 hänelle myönnettiin kaksi suurta kunnianosoitusta; Sukkanauharitarikunnan jäsenyyden lisäksi hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto "historiallisen ja elämäkerrallisen kuvauksen hallinnasta samoin kuin loistavista puheista inhimillisten arvojen puolustajana". Saman kuun kesäkuussa aivohalvaus halvaannutti hänen kehonsa vasemman puolen. Hän erosi terveyssyistä 5. huhtikuuta 1955, mutta säilytti virkansa Bristolin yliopiston kanslerina. Seuraavien vuosien aikana hän kirjoitti ja lopulta julkaisi teoksen History of the English Speaking Peoples neljässä osassa. Vuonna 1956 saksalainen Aachenin kaupunki myönsi hänelle Karlspreis-palkinnon hänen ajatuksestaan Euroopan Yhdysvalloista. Vuonna 1959 Churchill peri arvonimen Father of the House (pisin yhtäjaksoinen toiminta alahuoneen edustajana) ollen pisimpään yhtäjaksoisesti palvellut kansanedustaja – vuodesta 1924. Hän säilytti asemansa vuonna 1964 tapahtuneeseen alahuoneesta eroamiseen asti.
[muokkaa] Perhe
2. syyskuuta 1908 Churchill meni naimisiin suositussa St. Margaretin kirkossa Westminsterissä Clementine Churchillin (1885-1977) kanssa, joka oli säkenöivä mutta lähes rahaton kaunotar. Heillä oli viisi lasta: Sarah Millicent Hermione Churchill (josta tuli jossain määrin tunnettu elokuvanäyttelijä joka esiintyi Fred Astairen kanssa elokuvassa Royal Wedding), Randolph Frederick Edward Churchill, Marigold Frances Churchill (joka kuoli nuorena), Diana Churchill ja Mary Churchill.
Clementine Churchillin äiti oli Lady (Henrietta) Blanche Ogilvy (1852-1925), Sir Henry Montague Hozierin toinen puoliso ja 7. Airlien jaarlin tytär. Churchillin poika Randolph ja pojanpoika Winston seurasivat häntä parlamenttiin.
[muokkaa] Viimeiset elinpäivät
15. tammikuuta 1965 Churchill sai taas aivohalvauksen – diagnoosi vaikea cerebral thrombosis. Hän kuoli yhdeksän päivän päästä 24. tammikuuta 1965, jolloin hänen isänsä kuolemasta oli täsmälleen 70 vuotta. Hänen ruumiinsa oli esillä Westminster Hallissa (parlamenttirakennuksessa) kolme päivää ja valtiolliset hautajaiset pidettiin St Paulin katedraalissa Lontoossa. Nämä olivat ensimmäiset ei-kuninkaallisen hautajaiset katedraalissa sitten kenttämarsalkka Frederick Robertsin vuonna 1914. Churchillin toivomus oli, että jos Ranskan Charles de Gaulle eläisi häntä pidempään, niin hänen hautajaiskulkueensa kulkisi Waterloon rautatieaseman halki.
Churchillin toivomuksesta hänet haudattiin perhehautaan Saint Martinin hautausmaalle Bladoniin Woodstockin (Oxfordshire, Englanti) lähelle.
[muokkaa] Kirjallinen tuotanto
Churchill oli myöskin huomattava historioitsija, joka julkaisi useita teoksia. Eräät hänen 20. vuosisadan kirjoituksensa, kuten The World Crisis (käsittelee ensimmäistä maailmansotaa) ja The Second World War (’’toinen maailmansota’’) ovat voimakkaasti omaelämäkerrallisia ja kertovat konfliktin kulusta.
Alun perin Churchill kirjoitti nimellä Winston Churchill. Kuitenkin hän sai jo varhain tietää, että oli myös olemassa saman niminen amerikkalainen kirjailija joka oli julkaissut jo ennen häntä. Välttääkseen sekaannuksen he sopivat, että amerikkalainen kirjailija jatkaisi julkaisemista nimellä Winston Churchill ja englantilainen kirjoittaisi nimellä Winston S. Churchill.
Churchillin teoksiin lukeutuvat:
- The River War - Julkaistu 1899 (2 osaa). Aiheena Kitchnerin suorittama Sudanin uudelleenvalloitus vuonna 1898. Julkaistu myöskin yksiosaisena lyhennettynä laitoksena.
- Savrola – Churchillin ainoa romaani. Julkaistu vuonna 1900.
- Lord Randolph Churchill – kaksiosainen isän elämäkerta.
- The World Crisis - ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä 6-osainen teos
- My Early Life – omaelämäkerta joka käsittelee hänen uransa 25 ensimmäistä vuotta.
- Marlborough – Churchillin esi-isän John Churchill, 1. Marlboroughn herttuan elämäkerta. Julkaistu 4, 6, ja 2 –osaisina laitoksina.
- The Second World War. 6 osaa (toisinaan uudelleenpainettu 12-osaisena).
- A History of the English Speaking Peoples.
- The Scaffolding of Rhetoric – 1 763 sanan essee kaunopuheisuudesta; julkaisematon, kirjoitettu 1897.
- Painting as a Pastime – lyhyt maalaustaiteen ylistys.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Lainauksia Churchilliltä Wikisitaatissa
- Churchill-keskuksen laaja sivusto (englanniksi)
- Wikiquote - Lainauksia Winston Churchillin puheista (englanniksi)
- Rethinking Churchill, Parts 1 to 5 - Churchilliin liittyvien myyttien arviointia (englanniksi)
- TIME-lehden vuoden 1950-mies Winston Churchill (englanniksi)
- Toinen Churchillin elämäkerta missä on laajoja lainauksia hänen puheistaan (englanniksi)
 |
Edeltäjä: Neville Chamberlain Clement Attlee |
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1940–1945 1951–1955 |
Seuraaja: Clement Attlee Anthony Eden |
