Hävittäjä (laiva)
Wikipedia
Merenkulkualalla hävittäjällä tarkoitetaan sotilasalusta, joka on nopea ja jonka päätehtävänä on suojella suurempia laivoja saattueissa.
Ensimmäiset hävittäjät suunniteltiin torjumaan 1800-luvun lopulla pienten ja nopeiden torpedoveneiden hyökkäykset suurempia sotalaivoja vastaan. Myöhemmin hävittäjien tehtäviin lisättiin sukellusveneiden ja lentokoneiden torjunta.
Toisen maailmansodan aikana hävittäjien aseistuksena oli tyypillisesti 4-5 kappaletta 105-133-millistä tykkiä, 4-12 torpedoputkea, syvyyspomminheittimiä sekä kevyempiä tykkejä ja konekiväärejä lähi-ilmatorjuntaan. Toisen maailmansodan aikakauden hävittäjien uppuma oli noin 2000 tonnia.
Toisen maailmansodan jälkeen hävittäjistä on tullut suuremia ja itsenäisempiä ja ero hävittäjien ja risteilijöiden välillä on käynyt olemattomaksi, eikä monilla mailla ole ollenkaan hävittäjiä suurempia pinnalla kulkevia sota-aluksia. Esimerkiksi osa yhdysvaltain Aegis-järjestelmää kantavista aluksista on virallisesti luokiteltu risteilijöiksi, osa hävittäjiksi, vaikka kyseessä on samankokoiset alukset samanlaisella aseistuksella, elektroniikkavarustuksela ja suorituskyvyllä.
