Louis II de Bourbon-Condé
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Louis II de Bourbon-Condé eli Grand Condé (8. syyskuuta 1621, Pariisi – 11. marraskuuta 1686, Fontainebleau) oli kuninkaallisen suvun jäsen. Hän oli Condén ruhtinas, Bourbonin, Enghienin, Montmorencyn, Châteauroux’n, Bellegarden ja Fronsacin herttua, Ranskan pääri, ensimmäinen ”veriprinssi” sekä kolmikymmenvuotisen sodan kenraali.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sukutausta
Louis’n vanhemmat olivat Henri II de Bourbon-Condé sekä Châteaubriant'n ja Dervalin vapaaherratar ja Ludvig XIV:n sylikummi Margeurite de Montmorency.
Hänen vanhemmillaan oli ennen Louis’in syntymää ollut jo kolme poikaa, jotka kuitenkin kuolivat hyvin varhaisessa iässä. Louis sai syntyessään Enghienin herttuan arvon. Hän sai perusteellisen kasvatuksen Burges’ssa olleessa jesuiittojen koulussa, ja 17 vuoden ikäisenä hän johti Burgundin hallintoa isänsä puolesta.
Hän avioitui 1. toukokuuta 1641 Claire-Clêmence de Maillé-Brézé’n kanssa. Tämä oli kardinaali Richelieun veljentytär, ja avioliiton solmimisen aikaan vasta 13-vuotias. Heidät oli kihlattu morsiamen ollessa vasta viisivuotias. Ainoastaan heidän poikansa saavutti täysi-ikäisyyden:
- Henri-Jules (Pariisi, 29. heinäkuuta 1643 – 1. huhtikuuta 1709)
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Loistava sotilas
Louis osoitti suurta varhaiskypsyyttä sotilasurallaan. Annettuaan loistavat näyttönsä jo aivan uransa alussa, hän sai jo 21-vuotiaana vuonna 1643 komentoonsa Picardie’n. Tämä tapahtui kuitenkin marsalkka L’Hôpitalin johdolla. Hänen onnistui pysäyttää espanjalaisten armeija, sen ollessa poistumassa Flanderin alueelta ja tunkeutumassa Ranskaan.
Viisi päivää Ludvig XIII kuoleman jälkeen 19. toukokuuta 1643 Enghienin herttua saavutti voiton espanjalaisista Rocroi’ssa, espanjalaiset olivat miesvoimaltaan ylivoimaisia, ja heillä oli taistelussa apunaan pelottava tykistö. Voiton jälkeen herttua lähetettiin Reinille. Vuonna 1644 hän saavutti voiton saksalaisista Fribourgissa (Ranskalainen kunta Moselin alueella). Hän voitti myös kenraali Turenne’n kanssa Nördlingenin taistelun kenraali Mercy’tä vastaan vuonna 1645. Vuonna 1646, isänsä kuoleman jälkeen, hänestä tuli Condén ruhtinas.
Louis valloitti Dunkerquen vuonna 1646. Hän oli kuitenkin vähemmän menestyksekäs Kataloniassa, sillä hän ei onnistunut valloittamaan Lleidan kaupunkia, mutta pian hän kuitenkin voitti Artois’ssa arkkiherttua Leopoldin Lensin taistelussa. Tämä tapahtuma johti Saksan kanssa solmittuun rauhaan.
[muokkaa] Fronde
Fronden kapinoiden aikana Condé omaksui kaksiselitteisen kannan. Hän puolusti aluksi hovia, mutta sittemmin toimi kardinaali Mazariniä vastaan. Hänen tukensa Anne Itävaltalaiselle mahdollisti Reuilin rauhan solmimisen. Kuitenkin vuoden 1649 kilpailu kardinaali Mazarinin kanssa sai hänet kääntymään Fronden kannattajaksi.
Louis ja hänen veljensä Conti sekä kälynsä, Longuevillen herttua, heitettiin vankilaan, ja heidät pidettiin pidätettyinä 13 kuukautta.
7. helmikuuta 1651 ennen Fronden kokoontumista, Mazarin pakeni ja vapautti ruhtinaat. Condé otti ruhtinaiden kapinan johdon, ja huolimatta mahtavan serkkunsa Ludvig XIV täysi-ikäisyydestä, hän neuvotteli Espanjan Filip IV:n sekä Englannin Oliver Cromwellin kanssa.
Condé kokosi joukkoja ja marssi joukkoineen Pariisiin. Hänen vastustajakseen Ludvig XIV:n onnistui hankkia kenraali Turennen, joka otti komentoonsa kuninkaallisen armeijan. Ruhtinaat kokivat raskaat tappiot Bléneaussa 7. huhtikuuta 1652, Étampesissa toukokuussa ja tämän jälkeen Saint-Antoinen esikaupungissa Pariisissa.
Montpensierin herttuatar (Grande Mademoiselle) määräsi tykistötulen kuninkaallisia joukkoja vastaan, jotta hänen serkkunsa Condé olisi voinut etsiä turvapaikkaa Pariisista.
Condén ruhtinas siirtyi tämän jälkeen Flanderiin ja espanjalaisten puolelle. Vuonna 1658 hän otti osaa Dunes’n taisteluun, jossa Ranskan puolella taistellut Turenne koki suuren voiton. Pyreneiden sopimus vuonna 1659 soi Condélle armahduksen, joka julkaistiin Aix-en-Provencessa hieman ennen Aurinkokuninkaan ja Espanjan infantan Maria-Teresia Itävaltalaisen avioliittoa.
[muokkaa] Jälleen sotilas
Ranskan ja Espanjan välille syttyi uusi sota. Condé kutsuttiin jälleen Ranskan palvelukseen, ja hän valloitti Franche-Comtén maakunnan kolmessa viikossa vuonna 1668. Juhlistaakseen avioliittoaan vuonna 1679 Auvergnen Dauphinin tyttären, Annen, kanssa, Condé perusti Ohdakkeen ritarikunnan, joka oli kuitenkin hyvin lyhytikäinen.
Hänelle tuli vielä tilaisuus osoittaa kykynsä vuonna 1672, kun Hollannin sota syttyi. Sodassa hän taisteli uudelleen vanhan sotatoverinsa Turennen rinnalla. Hän löi Oragnen ruhtinaan (myöhemmin Englannin kuningas [[Vilhelm III Oranialainen|Wilhelm III) joukot Seneffen taistelussa vuonna 1674 ja lähti sen jälkeen Turennen kuoltua (1675) Elsassiin puolustamaan maakuntaa Montecuccilin joukkojen hyökkäyksiltä.
Hän vietti loppuelämänsä rauhassa Chantillyn linnassa, jossa hän nautti muusikoiden ja runoilijoiden seurasta. Hän harrasti kirjallisuutta, ja hänen keskustelukumppaneinaan olivat Jean Racine, Nicolas Boileau ja Molière. Prinssi Henri seurasi isäänsä Condén ruhtinaana.
Jacques Bénigne Bossuet saarnasi tunnetun saarnansa Condén arkun ääressä. Saarna on jäänyt yhdeksi oman alansa mestarityöksi.
[muokkaa] Lähteet
- Joseph-Louis Ripault Desormeaux, Histoire de Louis de Bourbon, Pariisi, 1766-1768, 4 osaa.
