Talidomidi

Wikipedia

Talidomidi (C₁₃H₁₀N₂O₄) on uni- ja rauhoittava lääke, jota valmistettiin ensimmäistä kertaa 1953 Länsi-Saksassa, ja neljä vuotta myöhemmin se sai siellä myyntiluvan unilääkkeenä. Suomessa sitä myytiin syyskuusta 1959 joulukuuhun 1961 kauppanimillä Enterosediv, Noctosediv, Peracon, Prednisediv ja Softenon. Talidomidi tuli nopeasti suosituksi, sillä toisin kuin aikansa käytetyimmät unilääkkeet, barbituraatit, se ei aiheuttanut riippuvuutta. Se ei myöskään ollut myrkyllinen suurinakaan annoksina, joten sitä ei voinut tahattomasti tai tahallisesti yliannostella.

Tuhansien lasten epäonneksi talidomidin oli myös havaittu helpottavan odottavien äitien raskauspahoinvointia. Jos naiset ottivat lääkettä 3.-8. raskausviikolla, seuraukset olivat kohtalokkaat, sillä talidomidi häiritsee ihmisalkioille tuolloin kehittyvien elinten muodostumista. Vauvojen käsien ja jalkojen pitkät luut olivat lyhyitä tai puuttuivat kokonaan. Usein kämmenet sormineen ja jalkaterät varpaineen olivat normaaleja, jolloin raajat muistuttivat hylkeen eviä. Lisäksi monet lapsista olivat sokeita tai kuuroja ja heillä saattoi olla epämuodustumia sydämessä, munuaisissa, ruuansulatuskanavassa ja sukupuolielimissä. Odottavien äitien ei tarvinnut edes käyttää talidomidia runsaasti, vaan kaksikin tablettia väärällä viikolla invalidisoi lapsen loppuelämäksi. Suomessa talidomidivalmisteet olivat onneksi reseptilääkkeitä, joten täällä niitä ei syöty niin suruttomasti kuin monissa muissa maissa, joissa niitä sai ostaa vapaasti.

[muokkaa] Lääkkeen testaus

Talidomidin vaikutusmekanismeista ei tiedetty paljonkaan, ja koska aine oli jyrsijäkokeissa osoittautunut myrkyttömäksi, sen uskottiin olevan turvallinen myös ihmisille. Kun ihmissikiöiden vauriot olivat ilmaantuneet, raportoitiin kuitenkin tutkimustuloksista, joiden mukaan talidomidi aiheuttaa samantyyppisiä epämuodostumia myös apinoille ja kaneille. Talidomidikatastrofia seuranneessa oikeudenkäynnissä selvisi lisäksi, että osa tutkimuksista oli tehty puutteellisesti tai tuloksia oli jopa väärennetty.

Kun talidomidin yhteys sikiövaurioihin paljastui vakavuudessaan suurelle yleisölle, raskauspahoinvointilääkkeen koko kammottavasta tarinasta tuli yksi aikansa isoimmista skandaaleista. Lääketeollisuus ei sen jälkeen ollut entisensä. Talidomidin takia monissa maissa (esim. Suomessa) säädettiin uudet, selvästi tiukemmat kriteerit lääkkeiden myyntiluville. Lääketeollisuuden velvolisuudeksi tuli todistaa perusteellisin tutkimuksin, että kukin uusi lääkeaine on varmasti tehokas ja turvallinen siinä käytössä, johon se on tarkoitettu.

[muokkaa] Talidomidin käyttö nykyään

Vaikka talidomidi poistettiin nopeasti käytöstä, sen vaikutusten tutkimista jatkettiin. Vuosien kuluessa tutkijat yllättyivät kerran toisensa jälkeen, kun talidomidin todettiin tepsivän moneen tautiin, jolla ei ollut mitään tekemistä lääkkeen aiempien käyttötapojen kanssa. Ensimmäisestä hätkähdyttävästä havainnosta raportoitiin jo vuonna 1965. Israelilainen lääkäri oli hoitanut lepraa eli spitaalia sairastavan potilaansa maniaa talidomidilla. Tällöin lepraa liittyvät vaikeat iho-oireet olivat yllättäen helpottuneet. Myös mm. rakkulaisen suutulehduksen ja useiden sidekudossairauksien oireiden todettiin lievittyvän talidomidikuurilla. Talidomidin havaittiin tehoavan jopa vaikeaan nivelreumaan ja lastenreumaan, kun muu hoito ei auttanut.

Talidomidi herätti aikanaan myös syöpätutkijoiden mielenkiinnon, kun sen havaittiin ehkäisevän verisuonten muodostumista, joka on välttämätöntä syövän kasvulle ja leviämiselle. 1990-luvun lopulla talidomidia havaittiin joskus tehoavan sellaiseen myeloomaan, johon mikään muu hoito ei auttanut. Muiden syöpien hoidossa talidomidi ei kuitenkaan ole täyttänyt sille asetettuja odotuksia, vaikka sen on todettu helpottavan monilla potilailla syöpään liittyvää riutumista. Lupaavia tuloksia on saatu aids-potilaiden hoidossa, vaikka immuunijärjestelmää hillitsevän lääkkeen ei äkkiseltään arvaisi auttavan immuunipuutokseen. Talidomidin on todettu mm. hidastavan hi-viruksen lisääntymistä ja vähentävän potilaiden sairaudentunnetta, lihasheikkoutta ja laihtumista.

Nykyään talidomidia käytetään joissakin tapauksissa esimerkiksi seuraavien sairauksien ja oireiden hoitoon.

• Nivelreuma
• Lastenreuma
• Kyhmylepra
• Valoihottuma
• Haavainen suutulehdus
• Aids-potilaiden suun ja nielun haavaumat
• Käänteishyljintä (siirretyn kudoksen hyljintäreaktio vastaanottajan elimistöä vastaan)
• Systeemisen lupuksen (punahukan iho-oireet)
• Sidekudostaudit
• Vaikeat ihotaudit

[muokkaa] Vaikutustapa

Talidomidi hillitsee tehokkaasti tulehduksia, koska se estää tulehdusreaktion käynnistymiseen osallistuvan tuumorinekroositekijän (TNF) muodostumisen. Siksi talidomidi auttaa sellaisiin sairauksiin, joissa tulehduksista aiheutuu vaurioita, kun elimistön oma puolustusjärjestelmä käy ylikierroksilla. Lääkkeen kilpistämää tuumorinekroositekijää tarvitaan lisäksi alkionkehityksessä raajojen ja elinten normaaliin muotoutumiseen, minkä vuoksi talidomidin käyttö raskauden alkuvaiheissa aiheutti epämuodostumia.