Tauno Palo

Wikipedia

Tauno Valdemar Palo (ent. Brännäs, Paloniemi) (s. 25. lokakuuta 1908, Hämeenlinna – k. 24. toukokuuta 1982, Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja.

Sisällysluettelo 1 Ura 2 Filmografia 3 Diskografia 4 Aiheesta muualla 5 Lähdeteokset

[muokkaa] Ura

Tauno Brännäsin näyttelijänura alkoi 1927 tämän liityttyä Sörnäisten Työväennäyttämölle iltanäyttelijäksi. Taunon ensimmäisiä rooleja mm. näytelmissä "Punainen laukku", "Reviisori" ja "Sankareita". Ensimmäinen pääosa näytelmässä "Vuoriston poika". 1930 vuorossa oli asepalvelus, mutta Helsingin määräydyttyä sijoituspaikaksi järjestyi toisinaan mahdollisuus tehdä muutama näytöskappale Sörnäisissä.

1931 järjestyi ensimmäinen filmirooli elokuvassa "Jääkärin morsian". Vielä samana vuonna kuvattiin jo seuraava elokuva "Anu ja Mikko", jonka Tauno näytteli samaisena syksynä Työväenteatterin 30-vuotisjuhlanäytöksessä. 1932 hän siirtyi Suomen Kansallisteatteriin, samanaikaisesti suomentaen sukunimensä Paloniemeksi. Näyttelijätoveri Glory Leppäsen ihmetellessä pitkää sukunimeä päädyttiin muotoon Palo, joka oli helpompi ja iskevämpi. Alkuun Palon roolit Kansallisessa melko pieniä. Ensimmäinen roolityö "Daniel Hjortissa". Tätä seurasivat mm. "Kaksiteräinen miekka", "Neiti", "Kustaa Vaasa", "Nummisuutarit" ja "Lea". 1934 Palo avioitui näyttelijä Sylvi Sakin kanssa, ja esikoinen, Pertti Palo, syntyi vielä saman vuoden lopulla.

Vuonna 1935 Tauno nähtiin valkokankaalla ensikertaa Ansa Ikosen kanssa Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa "Kaikki rakastavat". Elokuvan suosion myötä seuraavana vuonna pari nähtiin uudelleen valkokankaalla elokuvassa "Vaimoke" - taas kerran Vaalan ohjauksessa. Elokuvalle tehtiin vielä samana vuonna jatko nimellä "Mieheke", mutta tällä kertaa Palon vastanäyttelijänä oli Tuulikki Paananen. 30-luvun loppupuolen Tauno filmasi lähinnä draamoja, mm. "Koskenlaskijan morsian", "Niskavuoren naiset" ja "Jääkärin morsian" (uusintafilmatisointi).

Vaikka Tauno Palo oli jo valkokankaan suurin kotimainen tähti, hänen teatteriroolinsa olivat vielä tuolloin Kansallisessa sivuosia, kuten "Kurittomassa sukupolvessa" ja "Kevään hurmiossa". Ensimmäinen päärooli 1938 näytelmässä "Elämä on unta", jossa hänellä oli kaksoisrooli. Näytöskappale sai kriitikoilta myönteiset arvostelut.

Sota-aikaan Tauno ja Ansa tehtailivat useita musiikkipitoisia elokuvia mm. "Serenadi sotatorvella" ja "SF-paraati", joka oli ensimmäinen kotimainen vastine amerikkalaisille revyyelokuville. 1941 valmistui sota-ajan menestyksekkäin kotimainen elokuva "Kulkurin valssi", jonka näki yli miljoona elokuvissa kävijää. Jatkosodassa kersantti Palo teki viihdytyskiertueita mm. Syvärillä ja Rukajärvellä. Aina kun vain lomia järjestyi, hän teki lisää filmejä ja näytteli Kansallisessa. Loppuvuodesta 1943 kuvattiin seikkailuelokuvaa "Herra ja ylhäisyys", kun Taunon toinen poika, Martti Palo, syntyi - innostunut isä ryntäsi meksikolaiskenraalin univormussa sairaalaan katsomaan tuoretta jälkeläistään. Seuraavana vuonna valmistunut "Vaivaisukon morsian" toi niin Taunolle, kuin Ansallekin Jussi-patsaat roolisuorituksistaan.

Sodan jälkeen alkoi Palo saada merkittäviä rooleja Kansallisessa mm. 1946 mainiona Ventti-Villenä näytelmässä "Omena putoaa", sekä Stanleyna 1949 "Viettelyksen vaunussa", Ella Erosen toimiessa vastanäyttelijänä. 40-luvun lopun merkittävimpiä elokuvasuorituksia mm. "Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä" ja "Rosvo-Roope".

50-luvun roolisuorituksia Kansallisen näyttämöllä mm. "Seitsemän veljestä", "Nummisuutarit", "Vanja-eno" ja "Näköala sillalta". Syksyllä 1953 Palo vietti 35-vuotistaiteilijajuhlaa "Pyhä koe"-näytelmällä. Vuosikymmenen puolivälissä alkoivat elokuvaroolit vaihtua ensirakastajasta iäkkäämmän miehen rooleihin, kuten Taunon ja Ansan viimeisessä yhteisessä elokuvassa "Isän vanha ja uusi", sekä "Kurittomassa sukupolvessa", jossa Palo on hauskassa "homeisen ukon" roolissa. 1961 Palo nähtiin viimeisen kerran valkokankaalla Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa "Tulipunainen kyyhkynen", joka oli yksi miehen parhaimmista filmisuorituksista. Hänet palkittiin vuonna 1958 Pro Finlandia -mitalilla.

Elokuvauran taakse jätettyään Tauno ryhtyi esiintymään radiossa, ja näyttelemään televisiossa mm. "Kauppamatkustajan kuolemassa" ja Mikko Niskasen ohjaamassa "Ihmisiä elämän pohjalla". 1962 Palo avioitui näyttelijä Kirsti Ortolan kanssa. Yhteinen lapsi, Jukka-Pekka Palo, syntyi jo vuonna 1954. Kaikista hänen pojistaan tuli aikanaan näyttelijöitä. 1969 ilmestyi omaelämäkerta "Käsi sydämellä" ja 1973 Tauno jäi eläkkeelle Kansallisesta. Hän kuoli kurkkusyöpään vuonna 1982.

Palo oli uransa aikana myös melko aktiivinen levylaulaja, tehden kaikkiaan noin 85 raitaa. Ensilevytys "Tuulikki" vuodelta 1934. Suurin osa tuotannosta keskittyi 30- ja 40-luvulle, jolloin syntyivät mm. sellaiset tutut laulut kuin "Potkut sain", "Ah, ethän tiedä", "Nuoruuden sävel", "Näenhän valoisan taivaan" ja "Laulava sydän". 50-luvulla hän ei levyttänyt lainkaan, mutta palasi levystudioille 60-luvun lopulla tehden mm. "Rosvo-Roopen" ja suositun sodanvastaisen laulun "Ruusu on punainen". Viimeisen levyn Tauno teki vuonna 1975.

Tauno Palon veli Gösta Brännäs oli 20-luvulla tunnettu keskisarjan nyrkkeilijä.

[muokkaa] Filmografia

• Jääkärin morsian (1931)
  
• Kuisma ja Helinä (1932)
  
• Helsingin kuuluisin liikemies (1934)
  
• Kaikki rakastavat (1935)
  
• Vaimoke (1936)
  
• Mieheke (1936)
  
• Koskenlaskijan morsian (1937)
  
• Juurakon Hulda (1937)
  
• Niskavuoren naiset (1938)
  
• Jumalan tuomio (1939)
  
• Helmikuun manifesti (1939)
  
• SF-paraati (1940)
  
• Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1940)
  
• Kulkurin valssi (1941)
  
• Kaivopuiston kaunis Regina (1941)
  
• Valkoiset ruusut (1943)
  
• Herra ja Ylhäisyys (1944)
  
• Vaivaisukon morsian (1944)
  
• Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä (1946)
  
• Koskenkylän laulu (1947)
  
• Pimeänpirtin hävitys (1947)
  
• Laitakaupungin laulu (1948)
  
• Rosvo-Roope (1949)
  
• Professori Masa (1950)
  
• Härmästä poikia kymmenen (1950)
  
• Tukkijoella (1951)
  
• Omena putoaa (1952)
  
• Hilja, maitotyttö (1953)
  
• Niskavuoren Aarne (1954)
  
• Isän vanha ja uusi (1955)
  
• Nukkekauppias ja kaunis Lilith (1955)
  
• Tuntematon sotilas (1955)
  
• Ratkaisun päivät (1956)
  
• Silmät hämärässä (1956)
  
• Risti ja liekki (1957)
  
• Kuriton sukupolvi (1957)
  
• Niskavuori taistelee (1957)
  
• Mies tältä tähdeltä (1958)
  
• Kovaa peliä Pohjolassa (1959)
  
• Tulipunainen kyyhkynen (1961)
  

[muokkaa] Diskografia

Singlet:

Tuulikki / Miksi poistuit luotani (Odeon A 228258 • 1934)
Ei koskaan (Odeon 228269 • 1934)
Tuhlaajapoika / Aron tyttö (Odeon A 228272 • 1934)
Tuohinen sormus (Odeon A 228282 • 1934)
Kevätvirroille (Odeon A 228285 • 1934)
Unelmatyttö / Suo anteeksi armas (Odeon A 228296 • 1934)
Hulivilipoika (Odeon A 228311 • 1935)
Kadun lapsi / Saaren erakko (Odeon A 228324 • 1935)
Sinä vainen / Syksyn tullessa (Odeon A 228327 • 1935)
Merituulen kutsu / Tuulien tyttö (Odeon A 228339 • 1935)
Ah ethän tiedä / Mieheke (Odeon A 228359 • 1936)
Marjatta / Kun kuulen tuon (Odeon A 228360 • 1936)
Elomme päivät (Odeon A 228368 • 1936)
Sinä semmoinen, minä tämmöinen (Odeon A 228370 • 1936)
Viulutyttö (Odeon A 228390 • 1936)
Kai yhden suukkosen saa (Odeon A 228395 • 1936)
Kun heili minut petti (Odeon A 228341 • 1937)
Kello se niksuttaa (Odeon A 228489 • 1938)
Nuoruuden kevät / Ylpeä heili (Odeon A 228499 • 1938)
Muistatko Anni (Odeon A 228507 • 1938)
Et sinä saa / Tilda ja minä (Odeon A 228528 • 1939)
Enteitä / Lemmenkukka (Odeon A 228555 • 1939)
Hetkinen onnea / Mitä mulle sanoisit (Odeon A 228557 • 1939)
Talontytön jenkka (Odeon A 228583 • 1939)
Potkut sain / Nuoruuden sävel (Odeon A 228590 • 1940) Ansa Ikosen kanssa
Shampanjakuhertelua (Odeon A 228611 • 1942) Birgit Kronströmin kanssa
Näenhän valoisan taivaan (Odeon A 228615 • 1940)
Pikku Annikki (Odeon A 228645 • 1942)
Hetkinen rakkautta (Odeon A 228660 • 1942) Birgit Kronströmin kanssa
Soittoniekka (Columbia DY 386 • 1942)
Laulava sydän / Milloin viestin saan (Decca SD 5027 • 1948)
Toukokuu / Onnellinen ilta (Decca SD 5028 • 1948)
Tivolin lamppujen alla / Älä itke sydän (Sointu 1010 • 1948)
Pohjolan valkea kesäyö / Tukkilaisjenkka (Tähti RW 452 • 1951)
Ruusu on punainen / Rakkauden tuli (RCA FAS 985 • 1967)

EPt:

Tauno Palo (RCA EPS 222 • 1968)

Albumit:

Kulkurin kannel (Love LRLP 072 • 1972)
Ansa ja Tauno (Polarvox RPLP 5007 • 1974)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Yle.fi: Tauno Palo
• Tauno Palo Elonetissä
• Tauno Palo Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)

[muokkaa] Lähdeteokset

Tauno Palo: Käsi sydämellä, Tammi, 1969
Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi, 1974
Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
Suomen kansallisfilmografia 2-6, VAPK, 1991