Jim Clark
Wikipedia
James "Jim" Clark Jr., OBE (4. maaliskuuta 1936 Kilmany, Skotlanti-7. huhtikuuta 1968 Hockenheim, Saksa) oli brittiläinen Formula 1-kuljettaja. Hän syntyi skotlantilaisen farmarin poikana ja voitti urallaan kaksi F1-maailmanmestaruutta (1963 ja 1965).
Formula 1 -urallaan Clark ajoi 72 GP:tä, voitti niistä 25, oli paalupaikalla 33 kertaa, kilpailun nopeimpia kierroksia hänelle kertyi 28 ja mm-pisteitä 274. Huomionarvoista Clarkin tilastoja katsottaessa on se, että hän sijoittui urallaan ainoastaan kerran toiseksi, ja että hänen paalupaikkaprosenttinsa on suurempi kuin toisen kovan aika-ajajan, Ayrton Sennan.
Lisäksi Clark voitti ensimmäisenä eurooppalaisena sitten skotlantilais-italialaisen Dario Restan Indianapolisin 500 mailin ajon vuonna 1965, toisella yrittämällään.
[muokkaa] F1-ura
Ennen F1-uraansa Clark oli ajanut rallia ja rata-autoilua sekä toiminut Lotus-tallinsa testikuljettajana (ajaen samalla F2--sarjaa). Clarkista ei ollut kuitenkaan hyväksi testikuljettajaksi, sillä ainutlaatuisen lahjakkuutensa avulla hän sovitti aina ajotyylinsä autoon sopivaksi, sen sijaan että olisi säätänyt autoa tyyliinsä sopivaksi. Vuonna 1960 hänestä tuli tallinsa virallinen kilpakuljettaja. Ensimmäisenä kautenaan Clark menestyi kohtalaisesti: 8 pistettä ja mm-sarjan kymmenes sija. 1961 Clark keräsi jo 11 pistettä ja oli seitsemäs lopputuloksissa. 1960 ja -61 Clark ei vielä saanut voittoa, mutta 1962 hän pääsi näkemään ensimmmäisenä ruutulipun Belgian GP:ssä, ja nousi näin taistelemaan mestaruudesta samaa maata hänen kanssa edustaneen Graham Hillin kanssa. Päätöskisassa Etelä-Afrikan East Londonissa Clark oli matkalla kohti maailmanmestaruutta, kunnes hänen Lotus-autoonsa tuli öljyvuoto. Hill vei kilpailun voiton ja maailmanmestaruuden pistein 42, Clark oli toinen 30 pisteellä.
Vaikka nuori skotti oli kärsinyt harmillisen tappion häntä kokeneemmalle ajajalle, jatkoi Jim seuraavana vuonna taistelua mestaruudesta. Vuosi 1963 oli hänelle todellista juhlaa: Clark voitti kauden kymmenestä kilpailusta seitsemän, oli kerran toinen ja kerran kolmas. Clark voitti maailmanmestaruuden ja toiseksi tulleen Hillin pistein 54-29.
Seuraavana vuonna Clarkilla oli ehkä hankalampaa kuin kahta vuotta aiemmin. Clarkin lisäksi mestaruusmahdollisuudet olivat myös Hillillä ja britti John Surteesilla. Clark oli päätöskilpailun viimeiselle kierrokselle lähdettäessä vielä matkalla maailmanmestaruuteen, kunnes autoon tuli öljyvuoto, niin kuin kaksi vuotta aiemminkin. Tällä kertaa Jim ei joutunut keskeyttämään, mutta jäi kolmanneksi. Surtees vei mestaruuden ennen Hilliä pistein 40-39, Clark keräsi 32 pistettä.
Vuosi 1965 oli Clarkille vain voittojen ja keskeytyksien kausi. Mestaruudesta hän joutui taistelemaan paljon kovemmin kuin kaksi vuotta sitten, mutta silti hän voitti mestaruuden ennen Hilliä pistein 54-40.
[muokkaa] Clarkin kuolema
Clarkin viimeiset vuodet olivat vuoristorataa johtuen lähinnä auton huonosta luotettavuudesta. Vuonna -66 hän jäi kuudenneksi 16 pisteellä päästessään ainoastaan kolme kertaa maalin ajamissaan kahdeksassa kilpailussa. -67 hän oli kolmas keräten 41 pistettä. Maalin Clark näki kaudella -67 yhdessätoista kilpailussa kuusi kertaa, voittaen mm. kauden kaksi viimeistä GP:ä. Viimeisenä kautenaan -68 hän keräsi ennen kuolemaansa 9 pistettä voittamalla kauden ensimmäisen GP:n Etelä-Afrikan Kyalamissa. Hän lähti tuohon kisaan paalupaikalta ja ajoi myös nopeimman kierroksen. Clarkin sijoitus kaudella -68 loppupisteissä oli 11.
Clarkia ei yleisesti ottaen lasketa F1-sarjan osakilpailussa menehtyneiden kuljettajien joukkoon, sillä hän menehtyi F2-luokan kilpailussa. Clark ajoi Lotuksella kyseisen sarjan kilpailua Hockenheimin radalla Saksassa, kun auton rengas räjähti tuntemattomasta syystä ja Lotus törmäsi täydessä vauhdissa radan varrella olevaan puuhun kohtalokkain seurauksin. Onnettomuudella ei ollut tiettävästi silminnäkijöitä. Sanotaan myös että Clarkin mukana päättyi yksi aikakausi Formula ykköissä. Autoihin alkoi kaudella -68 ilmestyä sponsoritarroja ja siivetkin tekivät läpimurtonsa tuolla kaudella. Clarkista sanotaan myös, että hän oli viimeinen "vanhan hyvän ajan mestari", ajan jolloin kilpailijat olivat todellisia herrasmiehiä ja heitä kaikkia yhdisti vilpitön rakkaus kilpa-autoiluun.
Jim Clarkin museo sijaitsee hänen kotikaupungissa Duns'issa Skotlannissa lähellä Englannin ja Skotlannin rajaa.
